Suomen Metsästysmuseo suunnittelee ja toteuttaa Suomen Ampumaurheiluliiton 90-vuotisnäyttelyn. Näyttelyn nimi on ”Osuttiin sitä ennenkin – Puhtaita osumia hyvässä seurassa jo 90 vuotta”. Ensimmäisen kerran näyttely on esillä ilmaaseiden SM-kilpailussa Suomen Urheiluopiston Vierumäki Areenassa 19.-22. maaliskuuta.

– Toteutamme näyttelyn yhteensä 12 roll upina, joten se on helppo siirtää ja pystyttää. Näyttelyn perustana ovat vanhat valokuvat, jotka olemme digitoineet Kantapuuhun (www.kantapuu.fi), toteaa Suomen Metsästysmuseon amanuenssi Vesa Anttila.

Näyttelyn käsikirjoituksen tekee Anne Tuomi. Hän innostui ampumaurheilusta, kun suoritti metsästystutkinnon puolisentoista vuotta sitten. Ampumaurheiluhistoriaan hän tutustui tutkiessaan ja luetteloidessaan Ampumaurheiluliiton historiallisia valokuvia. Kantapuusta löytyvät vanhat ampumakuvat kohdasta Kohdistettu haku asiasanalla ammunta tai asiasanalla ”Suomen Ampujainliitto” lainausmerkeillä ja valitsemalla Museolinkistä ”Suomen Metsästysmuseo”.

– Keskustelimme jo viime keväänä, että voisimme toteuttaa näyttelyn, jos suomalaisampujat menestyvät Pekingin olympialaisissa, Anne Tuomi kertoo.

Näyttely esittelee Ampumaurheilun historiaa MM- ja olympiamitalistien, pitkäaikaisten puheenjohtajien ja jopa presidenttien kuvilla. Parhaimmillaan kolme presidenttiä, Pehr Evind Svinhufvud, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Kyösti Kallio, on ikuistettu yhteen valokuvaan ampumaurheilukilpailussa.

– Kilpailumenestyksen lisäksi kerromme esimerkiksi ampumaurheilun lajikehityksestä, naisten aseman muuttumisesta ja jäsenmäärän kehittymisestä, Tuomi sanoo.

Ampumaurheilu on hyvin esillä Suomen Metsästysmuseossa. Siellä on muun muassa Sako-sali, esittelee Suomen aseteollisuuden historiaa ja jossa on näytteillä Sakon, Tikan ja Valmetin tehtaiden tuotantoa koko 1900-luvun ajalta. Lisäksi siellä on Olavi Elon perikunnan lahjoittama kokoelma, jossa on Elon palkintoja ja kilpailuaseita.

Tutustu Suomen Metsästysmuseoon netissä osoitteessa www.metsastysmuseo.fi ja vierailemalla Riihimäellä Tehtaankatu 23:ssa.

– Haluamme, että toimintamme on arvostettua. Haluamme olla kansainvälisesti menestyvä lajiliitto. Haluamme, että toimintamme on innostavaa ja turvallista. Haluamme toimia nykyaikaisilla suorituspaikoilla, toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi kertoi Ampumaurheiluliiton strategiset tavoitteet juhlavuoden avauksessa 23.-25. tammikuuta Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä.

90-vuotisjuhliaan viettävä Suomen Ampumaurheiluliitto uudisti strategiaansa viime vuonna. Strategiset tavoitteet kirkastuivat työn tuloksena.

– Meillä on monta kilpailuetua muihin lajeihin verrattuna. Ampumaurheilu on koko
elinkaaren kattava ja tasa-arvoinen harrastus. Ampumaurheilu on turvallista, vastuullista ja eettistä. Ampumaurheilijat ymmärtävät ympäristöasioita. Organisaatiomme on muutos- ja kehittämishaluinen. Lisäksi me menestymme kesäolympialaisissa. Mehän olemme ainut laji, joka on tuonut mitalin kaikista kolmesta kesäolympiakilpailusta 2000-luvulla, Risto Aarrekivi esitteli uutta strategiaa lajijaostojen, valiokuntien, alueiden ja hallituksen edustajille.

– Kilpailueduista huolimatta meillä on muutostarpeita. Meillä on tarve priorisoida
ja selkeyttää toimintaamme. Meidän on lisättävä ratojemme määrää ja parannettava useimpien ratojemme laatua. Seuratoimintakulttuuriamme
olisi hyvä monipuolistaa sekä valmennus- ja koulutusjärjestelmäämme pitäisi kehittää edelleen. Yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä voi ja pitää aina lisätä.

Edistää ja kehittää ampumaurheilua

Ampumaurheiluliitto on määritellyt missiokseen edistää ja kehittää ampumaurheilua, turvata sen toimintamahdollisuudet ja tarjota onnistumisen edellytyksiä.

– Toimintasääntöjemme mukaan liiton tarkoituksena on edistää ja kehittää ampumaurheilua Suomessa sekä osallistua ja vaikuttaa kansainväliseen ampumaurheilutoimintaan. Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset ohjeet ja urheilun reilun pelin periaatteet. Toiminnassamme edistämme sukupuolten välistä tasa-arvoa, Aarrekivi kertoi.

Strategiatyössään Ampumaurheiluliitto määritteli visionsa: Ampumaurheilu on arvostettu, kansainvälisesti menestyvä, innostava ja turvallinen urheilumuoto, jota harrastetaan nykyaikaisilla suorituspaikoilla.

– Jotta olisimme arvostettu, lajiemme parissa pitää työskennellä nykyistä enemmän koulutettuja valmentajia ja seuratoimijoita. Ampumakouluja pitäisi olla 150 hyvin toimivassa seurassa – niitä pitäisi olla ainakin yli sadan jäsenen seuroissa. Meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan lajiemme kansainvälisissä kattojärjestöissä saadaksemme arvokilpailuja Suomeen ja nostaaksemme siten
lajiemme arvostusta. Meidän on kehitettävä tulorakennettamme ja seurattava tiukasti menojamme. Yhteistyömme tärkeiden sidosryhmien kanssa on oltava kattavaa ja systemaattista. Viestintämme pitää olla hyvin toimivaa ja monimediallista sekä valtakunnallisesti että seura- ja aluetasolla.

Jotta ampumaurheilu menestyisi jatkossakin kansainvälisissä arvokilpailuissa, liiton toimijoiden pitäisi kasvattaa lisää sitoutuneita ja kansainvälisesti menestyviä huippu-urheilijoita ja tulevaisuuden lupauksia. Lisäksi Ampumaurheiluliiton on kyettävä kehittymään olympiakomitean ja paralympiakomitean järjestelmätukilajina.

– Valmentajakoulutusjärjestelmän kehittämistä pitää jatkaa. Tavoitteena on 300 ykköstason, 70 kakkostason ja 20 kolmostason valmentajaa, Risto Aarrekivi asetti haasteita.

– Seura-, alue-, tehoryhmä-, maajoukkue- ja olympiavalmennusjärjestelmiä on kehitettävä yhä toimivammiksi. Huippuammunnan tutkimus- ja kehittämistoimintaa on toteutettava edelleen yhteistyössä KIHUn ja valmennuskeskusten kanssa valmentautumisen parantamiseksi.

Toiminnasta innostavaa tähtien tuikkeessa

– Jotta toimintamme olisi nykyistä innostavampaa, jäsenmäärämme kasvun pitää jatkua. Tavoitteena on uusien sitoutuneiden harrastajien lisääminen sekä yhteisiin tavoitteisiin sitoutuneiden koulutettujen toimijoiden löytäminen oikeille paikoille organisaatiossamme, Risto Aarrekivi kuvaili strategiaa.

– Kilpailujärjestelmää pitää elvyttää seurajohteisesti – seurakilpailuista polku vie ensin aluetasolle ja sitten SM-kilpailuihin ja kansainväliselle tasolle. Kilpailijoiden lisäksi polku pitää tarjota myös seuratoimijoille; tuomareille, valmentajille ja seurajohtajille. Koko ampumaurheiluperheen yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä
on parannettava. Onneksi meillä on hyödynnettävissä menestyvien kansainvälisten tähtien vetovoima.

Tulevaisuudessakin ampumaurheilussa on kiinnitettävä nykyistäkin enemmän huomiota turvalliseen toimintaan. Ampumalajikohtaisesti on pidettävä ammunnan peruskoulutus, turvaohjeistus ja toimintatavat sellaisella tasolla, johon viranomaiset luottavat.

– Nykyaikaisten suorituspaikkojen saamiseksi, meidän on vaikutettava ampumaratalakiin substanssiosaamisellamme. Rataolosuhteiden parantamisohjelman eli AMPU-hankkeen kautta määrittelemme ratatoiminnoille selkeät luokitukset harrastamisen sekä ympäristö- ja turvallisuusasioiden suhteen. Neljä rataa viidestä pitäisi olla luokiteltu ja ratoja pitäisi olla siellä, missä on kysyntää. Radat ja turva-alueet on huomioitava kaavoituksessa,
Risto Aarrekivi kertoi.

– Uusia innovaatioita syntyy ympäristöriskien välttämiseksi ja hyvien ratojen rakentamiseksi. Yhteistyössä liikuntapaikkahoitajakoulutusta järjestävien tahojen kanssa pitää pystyä rakentamaan ratamestarikoulutus.

Ampumaurheiluliiton arvot

Suomen Ampumaurheiluliiton toiminnan arvopohja rakentuu Reiluun Peliin
eli liikunnan ja urheilun eettisiin periaatteisiin sekä avoimuudelle, oikeudenmukaisuudelle, turvallisuudelle ja ympäristön huomioimiselle.

Suomen Ampumaurheiluliitto juhlii 90-vuotista taivaltaan yhteensä 30 eri tapahtumassa vuoden 2009 aikana.

– Juhlimme ja teemme yhdessä. Kiitämme seuroja, seuratoimijoita ja urheilijoita. Lisäksi viemme konkreetin apupaketin seuroille, hahmottelee Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi juhlavuotta.

– Tavoitteenamme on kehittää Ampumaurheiluliiton yhteisöllisyyttä. Ampumaurheiluliitto on valinnut 90-vuotisjuhliensa iskulauseiksi ”Pienestä ampumaurheilijasta isoksi ihmiseksi hyvässä seurassa” ja ”Puhtaita osumia hyvässä seurassa”. Ne kertovat liiton toiminnan ja lajien kasvatuksellisuudesta, turvallisuudesta ja urheilullisuudesta, yhteisöllisyydestä sekä
ympäristön huomioimisesta.

Kahvia ja kakkua tarjolla

Ampumaurheiluliitolla on yhteensä 30 tapahtumaa 90-vuotisjuhlissaan. Osassa tapahtumista liitto tarjoaa kahvia ja kakkua.

• 7.-8.3. Lasten ja nuorten Kultahippufinaalit, Mikkeli
• 13.-15.3. GoExpo-messut ja seminaari, Messukeskus, Helsinki
• 20.-23.3. Ilma-aseiden SM-kisat ja kakkukahvit, Suomen
  Urheiluopisto, Vierumäki
• 3.-5.4. Iso- ja vakiopistoolin Eurooppa-cup -kilpailu, Suomen
  Urheiluopisto, Vierumäki
• 24.-25.4. Liittovaltuusto, SLU-talo, Helsinki'
• 23.-30.5. Ampumaurheiluviikko, seurat järjestävät tapahtumia eri
  puolilla Suomea
• 13.-14.6. Kansalllisen trapin ikämiesten, nuorten ja naisten SM-kilpailu
  ja kakkukahvit, Mäntsälä
• 27.-28.6. Mustaruudin SM-kilpailu ja kakkukahvit, Orivesi
• 4.-5.7. Haulikon compakin SM-kilpailu ja kakkukahvit, Sipoo
• 24.-26.7. Kiväärin 50 ja 300 metrin lajien ikämiesten ja -naisten
  SM-kilpailu sekä pistoolilajien nuorten SM-kilpailu ja kakkukahvit, Oulu
• 25.-26.7. Practicalin SM-kilpailu ja kakkukahvit, Suomussalmi
• 30.7.-2.8. 50 metrin kiväärilajien kaikkien sarjojen SM-kilpailut ja
  kakkukahvit, Joensuu
• 1.-2.8. Skeetin Y-sarjan SM-kilpailu ja kakkukahvit, Lempäälä
• 1.-2.8. Trapin Y-sarjan SM-kilpailu ja kakkukahvit, Hollola
• 7.-9.8. Pistoolin Y- ja N-sarjojen SM-kilpailu ja kakkukahvit,
  Laukaa
• 8.-9.8. Riistamaalin ruutilajien ikämiesten SM-kilpailu ja kakkukahvit, Koski
• 22.-30.8. Liikkuvan maalin MM-kisat, Suomen Urheiluopisto, Vierumäki
• 19.-20.9. Kasa-ammunnan SM-kilpailu ja kakkukahvit, Lohtaja
• 31.10.-1.11. Lajiparlamentit ja vuoden parhaiden Grande Finale -palkitsemistilaisuus, Suomen Urheiluopisto, Vierumäki

Lisäksi kakkua ja kahvia on tarjolla yhdessä siluetin SM-kilpailussa. Tapahtumaa ei ole vielä päätetty. Elo-syyskuussa Ampumaurheiluliiton toimisto järjestää alueiden kanssa yhdeksän seuratapaamista.

Katso tarkemmin: www.ampumaurheiluliitto.fi/esittely/sal90-juhlavuosi/

– Mitali on tavoitteenani. Mitali on tavoitteena monella muullakin ampujalla ja monella ampujalla on mahdollisuus mitaliin, ilmakiväärin olympiapronssimitalisti Henri Häkkinen kertoo tavoitteensa ilma-aseiden EM-kisaan, joka on 21.-22. helmikuuta Tshekin Prahassa. Miesten ilmakiväärikilpailu on ohjelmassa sunnuntaina 22. helmikuuta.

– Ensimmäinen tavoite on finaalipaikan saavuttaminen. Finaali on sitten aina oma kisansa.

Joensuun Ampujia edustava 28-vuotias Henri Häkkinen on yksi Euroopan ja maailman parhaista ilmakivääriampujista. Olympiapronssin lisäksi hänen ilmakiväärin meriittilistallaan on EM-hopea keväältä 2007 ja maailmancupfinaalin neljäs sija marraskuulta 2008. Kun hänen ennätyksensä on täydet 600 pistettä, hänellä on mahdollisuudet vaikka mihin.

– Ennen ilma-aseiden EM-kisaa kilpailen vain kansainvälisessä Münchenin ilma-asekilpailussa tammikuun lopussa, hän sanoo

– Ilma-aseiden EM-kisa, maailmancupit ja ruutiaseiden EM-kisa ovat kauden pääkisoja. Maailmancupissa ammun ilma- ja pienoiskiväärillä Pekingin (16.-24.4.), Münchenin (12.-21.5.) ja Milanon (21.-29.5.) kilpailut. Ilmakiväärillä tavoittelen aina finaalipaikkaa.

Henri Häkkinen on voittanut ruutiaseiden EM-kilpailussa joukkuekultamitalin 300 metrin kiväärin täysottelussa Juha Hirven ja Jussi Puustisen kanssa silloisella ME-tuloksella 3511 vuonna 2005 sekä henkilökohtaisen pronssimitalin 300 metrin kiväärin täysottelussa 2007. Ruutiaseiden Kansainvälisen Ampumaurheiluliiton (ISSF) lajien EM-kilpailu on tänä vuonna 13.-26. heinäkuuta Kroatian Osijekissa. Häkkisen kilpailuohjelmassa on viisi lajia: pienoiskiväärin makuuasennon 60 laukauksen kilpailu ja 3×40 laukauksen täysottelu, 300 metrin kiväärin makuuasennon 60 laukauksen kilpailu ja täysottelun 3×40 laukauksen täysottelu sekä 300 metrin vakiokiväärin 3×20 laukauksen asentokilpailu.

– Ruutiaseiden EM-kilpailusta en osaa vielä odottaa yhtään mitään. Harjoittelussa olen kokeillut erilaisia asioita ja muutama on lähtenyt hyvin käyntiin. Ampuminen tuntuu pienoiskiväärilläkin ihan hyvältä. Kun olen menestynyt ruutiaseiden EM-kilpailuissa aiemmin, kesän kisaan ei voi lähteä pelkällä osallistumistavoitteella, Henri Häkkinen hahmottelee tavoitettaan.

– 300 metrin lajeihin valmistaudun samalla tavalla kuin muutamana vuonna aiemmin. Taitoa harjoittelen pienoiskiväärillä ja 300 metrin lajit hyötyvät siitä. Jos ampuminen sujuu pienoiskiväärillä, on taidolliset edellytykset ampua hyvin 300 metrillä. Se vaatii vähän erilaista tuulen ja rekyylin hallintaa. Lisäksi harjoittelun kautta pitää hakea luottamus välineisiin ja itseensä.

Ampumaurheiluliiton kiväärimaajoukkueen harjoittelu uudistui tai sai ainakin uusia vivahteita, kun olympiahopeamitalisti Juha Hirvi aloitti kiväärilajien päävalmentajana. Pekingin olympiadin päävalmentajana työskennellyt Pirjo Peltola on nykyisin lajivalmentaja ja vammaisampumaurheilun kehityspäällikkö. Aiemmin lajivalmentajana toiminut Tapio Säynevirta on edelleen vammaisten ja vammattomien lajivalmentaja sekä 300 metrin lajien valmentaja.

– Leirillä on edelleen samat naamat, mutta nyt yksi on jättänyt pyssyn kotiin, Häkkinen yksinkertaistaa muutoksen.

– Tällä kaudella valmennuksessa on mahdollisuus kokeilla rohkeasti, kun olympiapaikkoja ei ole vielä jaossa.

Yliluutnantti, sotatieteiden maisteri Henri Häkkinen työskentelee aliupseerikoulun varapäällikkönä Viestirykmentissä Riihimäellä. Hän aloitti tehtävässä 1. lokakuuta.

– Olen todella tyytyväinen työhöni. Tehtävät ovat sopivan haastavia. Koko syksyn on ollut kiva lähteä töihin.

Olympia-ampuja Hanna Etula lähtee varovaisena ilma-aseiden EM-kilpailuun, vaikka vuosien 2003 ja 2007 EM-hopeamitaleillaan hän on osoittanut olevansa hyvänä päivänä yksi Euroopan ja maailman parhaista ilmakivääriampujista. Epävarmuuden aiheuttaa sitkeä lonkkavaiva.

– Minulla on ollut ongelma lonkan kanssa viime huhtikuusta alkaen. Pitkään aikaan minulla ei ole ollut sellaista kisaa, jossa ampuminen olisi tuntunut pelkästään hyvältä, Hanna Etula sanoo.

– Kovasti olen tehnyt töitä kuntouttaessani jalkaani ja kovasti olen tehnyt töitä ilmakiväärin kanssa, että pääsisin huippukuntoon. Pystyammunta ei ole vielä ihan parasta. Tammikuun lopun kisa Münchenissä antaa osviittaa kunnon kehityksestä.

Lonkkavaiva on aiheuttanut Hanna Etulalle tekniikkaongelman. Ampuma-asento ei pysy ryhdissä parhaiden päivien malliin.

– Asentotuntumani ei ole tarpeeksi hyvä lonkan ja lantion vuoksi. Kun lantio pääsee aukeamaan sivusuunnassa, osumat ovat kaukana ysissä. Kunto asentoni on hyvä, osumat ovat nätisti keskellä kymppiä.

Lahden Ampumaseuraa edustava 27-vuotias Hanna Etula kilpaili kahdeksan päivän aikana peräti seitsemänä päivänä Ruotsissa ja Norjassa tammikuun alussa. Ensin PM-kilpailussa ja Swedish Cupissa Ruotsissa sekä välipäivän jälkeen Hell Openissa Norjassa startteja kertyi kymmenkunta. Lisäksi välipäivän urakkana oli tuhat kilometriä ajoa Sävsjöstä Trondheimiin.

– Lonkka ei tykännyt kauhean hyvää kisaputkesta, mutta ei se ainakaan pahemmaksi mennyt. Kilpailutulokset olivat kohtuullisia koko ajan eivätkä laskeneet Norjassakaan, hän arvioi.

Hanna Etula ampui normaalin ilmakiväärikilpailun lisäksi vielä Supercupin voiton Hell Openin kolmantena ja viimeisenä kilpailupäivänä. Voitollaan hän kuittasi 8000 Norjan kruunua. PM-kisan peruskilpailun tulos oli 392. Swedish Cupissa hän laukoi 396, 392 ja 395 pisteen peruskilpailut. Hell Openin peruskilpailuissa hän tähtäsi 392, 394 ja 395.

– Samanlaista kisaputkea en ole aiemmin ampunut, mutta aiemminkin tammikuussa on ollut paljon kisoja. Joskus olemme käyneet kotimaan kisojen ja Münchenin perinteisen tammikuun kisan välissä kilpailemassa Tshekin Pilsenissäkin, hän kertoo.

– Nuoret ampujat tulevat välillä kyselemään, miten jossakin tilanteessa pitäisi menetellä. Yritän auttaa parhaani mukaan. Ainakin luulen, että nuoret kuuntelevat ja ottavat neuvosta vaarin. Välillä tietysti tuntuu, etteivät he kuuntele yhtään. Se on todella mukavaa ja palkitsevaa, kun nuoret pärjäävät ja kun tuntee tehneensä jotakin sen eteen, Krister Holmberg kertoo.

35-vuotias Krister Holmberg opastaa jo kolmatta ikäpolvea ampumaan liikkuvaa maalia. Ensin hänen, Vesa Saviahteen ja Pasi Wedmanin opissa oli Ville Häyrisen ikäpolvi. Nyt Häyrinen toimii EM-joukkueen liikkuvan maalin ampujien valmentajana. Häyrisen jälkeen konkarit jakoivat kokemuksiaan Staffan Holmströmille ja Tarmo Koskelalle. Nyt joukkueen junioriampujina ovat olleet Sami ja Tomi-Pekka Heikkilä, Mårten Westerlund ja Jarmo Toiva. EM-kilpailussa ampuvat Heikkilän veljekset ja Westerlund.

– Kaikki ovat lahjakkaista ja osaavat ampua. Kunhan he pystyvät tekemään kunnon tuloksen ulkomailla muutaman kerran, he saavat turhan jännityksen pois. Sitten he pystyvät ampumaan samanlaisia tuloksia ulkomailla, kun he nyt ampunut kotimaan pienissä kilpailuissa, Holmberg ennustaa.

– Meidän kokeneempien ampujien tehtävänä on prepata heitä. Liikkuvan maalin ampuminen on aivan erilaista kuin kivääri- ja pistoolilajien ampuminen. 20 tai 30 laukausta on ammuttava kerralla ilman taukoa. Jännitys kasvaa sarjan aikana ja jokaiselle tulee jossakin vaiheessa se heikko kohta. Se pitää muistaa, että heikko kohta tulee jokaiselle ja että kovia tuloksia ei tarvitse pelätä.

Raseborg Skyttar –seuraa edustava Krister Holmberg on yksi ilma-aseiden EM-kisan suosikeista. Hän tähtäsi ilmakiväärin sekajuoksuissa MM-hopeaa Tshekin Pilsenissä lokakuussa. Lisäksi hän voitti pitkän uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden ampumalla kultamitalin pienoiskiväärin sekajuoksuissa.

– Finaalipaikka on tavoitteenani. Vuoden eivät ole veljiä keskenään, joten tulosta tai muiden kilpailijoiden tekemisiä on vaikea ennustaa. Eiköhän kisassa ole samat tutut naamat, vaikka tämä onkin olympiadin ensimmäinen vuosi, Marjo Yli-Kiikka kommentoi ilma-aseiden EM-kilpailua.

Isonkyrön Metsästys- ja Ampumaseuraa edustava 30-vuotias Marjo Yli-Kiikka ampui ilmakiväärillä kuudenneksi EM-kisassa keväällä 2007 Ranskan Deauvillessä. Se on hänen uransa paras sijoitus ilma-aseiden EM-kisassa – toistaiseksi. Viime keväänä laukoi yhden uransa huonoimmista EM-kisoista Sveitsin Winterthurissa ja oli 392 pisteellä vasta 37:s.

– Viime keväänä minulla oli stressi. Opiskelin, treenasin paljon ja tein vähän kaikkea. Olin aivan poikki, kun oli kisoissa. Nyt minulla ei ole sellaista kuormitusta alla. Voin keskittyä rauhassa kilpailuun, hän sanoo.

Marjo Yli-Kiikka valmistui maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi juuri ennen Pekingin olympialaisia.

– Ilma-aseiden EM-kilpailu on kauden tärkein kilpailuni. Lähden Prahaan tekemään sen mitä osaan, 23-vuotias Mira Nevansuu kommentoi tammikuun lopulla.

Montako pistettä kilpakumppanit joutuvat ampumaan, jotta löytävät nimensä sinun yläpuoleltasi tulosluettelosta?

– Sen näkee sitten lauantaina 22. helmikuuta. Oma tulos on aina päivästä kiinni. Minkälainen on oma fiilis ja paljonko on tuuria osumien kanssa eli moniko osumia on 9,9 tai 10,0.

Naisten ilmapistoolin peruskilpailu on ohjelmassa ensimmäisenä. Se alkaa lauantaiaamuna jo kello 8 paikallista aikaa.

– Aamulla kilpaileminen ei ole minulle ongelma. Swedish cupin ensimmäisen päivän kisa alkoi myös kahdeksalta (Mira ampui 385 pistettä peruskilpailussa). Kun kisa on aikaisin, ihmisiä ei ole niin paljon pölöttämässä viivan takana.

Kuortaneen Kuntoa edustava Mira Nevansuu oli yksi parhaista suomalaisista olympialajien ampujista viime vuonna. Hän oli seitsemäs Pekingin olympialaisissa ja kuudes ilma-aseiden EM-kilpailuissa Sveitsissä. Lisäksi hän ampui neljänneksi maailmancupissa Münchenissä. Nevansuu starttasi neljä kertaa kansainvälisessä arvokilpailussa ja otti kolme finaalipaikkaa. Jokaisessa kisassa hän laukoi vähintään 382 pistettä 40 laukauksen peruskilpailussa.

– Ennen EM-kisaa kilpailen vain Münchenin kansainvälisessä kilpailussa tammikuun lopussa, hän sanoo.

– Kauden muu kansainvälisten kisojen ohjelmani on rahoituksesta kiinni. Olen suunnitellut osallistuvani joka tapauksessa maailmancupin Münchenin kisaan.

Vuodenvaihteessa vaatetusalan artesaaniksi valmistunut Mira asuu nykyisin Alavudella, jossa hän harjoittelee Kuntolutrassa. Toinen harjoituspaikka on Kuortaneen Urheiluopisto.

– Tähän mennessä olen saanut olkapäähäni kolme kortisonipiikkiä. Olkapää ei enää satu, mutta väsyy ihan eri tavalla kuin aiemmin. Katsotaan nyt, kuinka kauan piikit auttavat.

Jo 97 vuoden ajan ovat pohjoismaiset pääkaupunkien ampumajoukkueet kohdanneet kiväärein käydyssä ampumaottelussa. Kisa on järjestetty vuorotellen neljän vuoden välein. Tulevana kesänä kilpaillaan Tukholmassa ja 100-juotisjuhlakilpailut järjestetään Kööpenhaminassa vuonna 2012. Jaksotusta jouduttiin kahteen viimeiseen kilpailuun lyhentämään, jotta merkkivuonna päästään kisailemaan Tanskassa, jossa ensimmmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1912.

Helsinki oli mukana ensimmäistä kertaa vuonna 1919, joten suomalaisille tämäkin kilpailu on juhlakisa!

– Pääkaupunkiseudulta matkaa Tukholmassa 14.-15.8. pidettävään perinnekisaan 35 ampujan ja viiden huoltajan kokoinen joukkue. Seuralaisia on mukana sen verran, että koko ryhmämme suuruus on noin 50, kertoo Jorma Sipilä. Hän toimii Suomen kisaorganisaation (Helsingin seudun Ampumaurheilun Tuki r.y:n) puheenjohtajana.

Oslossa vuonna 2006 Helsinkiin voitettiin yksi joukkueiden kiertopalkinto; johtajien kisa. Helena Juppala voitti henkilökohtaisen pääkisan uudella kisaennätyksellä, joka ammutaan neljällä eri aseella, kullakin 15 laukausta makuulta. Muut kisat ovat 10 ls makuu, 3×10 ls ja järjestäjän valitsema kansallinen laji (yleensä pika-ammunta).

Matti Erkkilä

Laadukkaasta nuorisotyöstään tunnustuksen saaneita Nuori Suomi Sinettiseuroja on jo 500, kun tuoreimpana arvostettuun joukkoon on päässyt tamperelainen Salibandy Club Classic. Tähän mennessä seitsemän ampumaurheiluseuraa on ansainnut Nuori Suomi Sinetin. Nuoren Suomen ja 41 lajiliiton yhteistyössä valitsemissa Sinettiseuroissa liikkuu joka kolmas urheilevista suomalaislapsista.

Sinettiseurajärjestelmän tavoitteena on auttaa seuroja kehittämään lasten ja nuorten toimintaa. Sinettiseuroissa pidetään huolta jokaisesta lapsesta ja nuoresta, lahjakkaista ja vähemmän lahjakkaista. Jokaiselle lapselle ja nuorelle pyritään tarjoamaan heidän omat lähtökohtansa, motivaationsa ja tavoitteensa huomioivaa toimintaa. Kestävää laatua tukevat ja varmistavat säännöllisin väliajoin tehtävät auditoinnit. Sinettiseuroja valittaessa huomioidaan seuran eettiset arvot, toiminta ja koulutukset. Sinetti onkin arvostettu tunnustus, jonka haluaa yhä useampi seura.

– Sinettiseurojen määrässä on ollut kymmenen prosentin kasvutahti, ja Sinetin hakuprosesseja on menossa monissa seuroissa. Sinetti koetaan arvostuksen ja tunnustuksen osoituksena, se jämäköittää toimintaa ja auttaa laadun kehittämisessä, yhteyspäällikkö Eija Alaja Nuoresta Suomesta sanoo.

Ampumaurheilun sinettiseurat ovat Hämeenlinnan Ampumaseura (HlAS), Härmän Seudun Ampujat (HSA), Kankaanpään Ampujat (KaA), Mikkelin Ampujat (MA), Pieksämäen Seudun Ampujat (PiekSA), Siilinjärven Urheiluampujat (SiUra) ja Sodankylän Ampujat (SodA).

Lisätietoja: Nuori Suomi ja Ampumaurheiluliiton sinettiseurat