Sisäasiainministeri Päivi Räsäsen (kd) mukaan laittomat aseet muodostavat aseturvallisuuden näkökulmasta suurimman riskin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tämän vuoksi niiden määrän vähentäminen on tärkeää. Räsänen pitää erittäin tärkeänä sitä, että selvitetään, miten lailliset aseet muuttuvat laittomaksi. Käytännössä laittomat ampuma-aseet ovat olleet aina olleet alun perin laillisia.

– Toivon, että poliisi jatkossa kiinnittää tutkinnassa laittomien aseiden valvontaan ja jäljittämiseen erityistä huomiota. Uskon, että lisäapua tähän tarjoavat osaltaan tulevat tietojärjestelmäuudistukset, ministeri Päivi Räsänen totesi torstaina Aseturvallisuuden kehitysnäkymät Suomessa -esiselvitysraportin luovutustilaisuudessa Helsingissä.

Räsäselle esiselvitysraporttinsa luovuttanut työryhmä arvioi aseturvallisuuden kokonaisuutena olevan Suomessa hyvällä ja vakaalla tasolla. Uusia uhkia aseturvallisuudelle kuitenkin on, esimerkiksi Sellon kauppakeskuksen tyyppiset joukkosurmat, tilaisuudessa todettiin.

Luvallisten aseiden osalta Räsänen pitää tärkeänä sitä, että niitä on vain sellaisten henkilöiden hallussa, jotka ovat käyttäytymisensä ja terveydentilansa puolesta sopivia siihen. Lupaviranomaisten tulee saada hakijoista tiedot, jotka vaikuttavat lupien saamiseen. Kesäkuussa voimaan tulleen lain myötä tietojenvaihtoa on Räsäsen mukaan jo tehostettu.

Räsänen korosti poliisin toimien lisäksi yleistä syrjäytymisen estämisen merkitystä aseturvallisuuden parantamisessa. Tämä on aivan keskeisiä asioita, hän painotti. Lisäksi hän piti tärkeänä eri hallinnonalojen viranomaisten keskinäistä sekä viranomaisten ja harrastajien välistä yhteistyötä aseturvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

– Aktiivinen harrastustoiminta on yksi syrjäytymistä ehkäisevistä keinoista. Se on vielä tehokkaampaa, jos harrastajat pitävät huolta toisistaan, Räsänen sanoi.

Hän oli vieraillut tiistaina Riihimäen Ampumaseuran ilma-aseradalla. Aamupostin jutun (18.1.) mukaan aseet ovat Räsäselle entuudestaan tuttuja, mutta hän ei itse ammu. Isäni oli metsästäjä (–) ja mieheni käy reserviläisten ammunnoissa, Räsänen kertoo Aamupostissa.

Työryhmän esittämiin lainsäädäntömuutoksiin Räsänen sanoi perehtyvänsä tarkemmin ennen päätöstä. Samalla hän käy mahdollisesti keskusteluja asiasta hallituksen sisällä. Mahdollinen lainsäädännön muuttaminen valmisteltaisiin hänen mukaansa laajapohjaisella kokoonpanolla, jossa olisivat edustettuina myös sidosryhmät. Räsänen arvioi alustavasti, että työryhmä voitaisiin asettaa noin kahden kuukauden kuluessa ja hallituksen esitys voisi olla valmiina aikaisintaan syksyllä 2013.

Työryhmä perää laaja-alaista yhteistyötä

Räsäselle esiselvitysraporttinsa luovuttanut työryhmä korostaa, että aseturvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä on koko yhteiskunnan myötävaikutus tarpeen. Aseturvallisuuteen tulee vaikuttaa tehokkaasti viranomaisten keskinäisellä sekä viranomaisten ja asealan järjestöjen ja harrastajien välisellä yhteistyöllä.

Työryhmän mielestä viime kesäkuussa voimaan tulleen ampuma-aselain muutoksen toimivuudesta on vielä liian aikaista tehdä syvempiä johtopäätöksiä.

Ampuma-aselain uudistuksen yhteydessä lakiin lisättiin lääkärille velvollisuus ja terveydenhuollon ammattihenkilölle oikeus ilmoittaa poliisille henkilöstä, jonka hän katsoo perustellusta syystä olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon edustajat ovat asiantuntijakuulemisissa esittäneet, että lainsäädännössä tulisi lähtökohtaisesti olla ilmoittamisvelvollisuuden sijasta ilmoittamisoikeus. Työryhmä katsoo, että ilmoituksia koskevan sääntelyn toimivuutta tulee seurata tarkasti ja sen pohjalta arvioidaan myöhemmin mahdolliset lainsäädännölliset muutostarpeet.

Yksittäisten asemallien kieltäminen ei lisää turvallisuutta

Valtioneuvosto esitti lausumassaan vuonna 2009, että tulisi selvittää mahdollisuus kieltää yksittäisiä urheilukäyttöön soveltumattomia puoliautomaattisia käsiaseita. Työryhmän mielestä yksittäisiä aseita kieltämällä ei saavuteta aseturvallisuuden kannalta merkittävää hyötyä, vaan asiaa on pohdittava kokonaisuutena.

Työryhmä toteaa, että yksittäisten ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien itselataavien kertatulikäsiaseiden ja suurikaliiperisten revolverien kieltäminen johtaisi asemallien sattumanvaraiseen kieltämiseen, jolloin kielto ei kohdistuisi aseiden tehon ja tulivoiman osalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta ongelmallisimpiin käsiaseisiin. Kiellon kohteena olevien asemallien määrä jäisi joka tapauksessa vähäiseksi. Teholtaan ampuma-aseita vastaavia ilma-aseita sekä eräitä jousitoimisia aseita koskevat säännökset tulee sen sijaan uudistaa ja saattaa nämä esineet valvonnan alaisiksi.

Sisäasiainministeriön tiedotteessa todetaan, että viranomaisilla on jo nykyisin mahdollisuus vaikuttaa uusien ampumaurheilulajien kehittämiseen. Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ampuma-aselaissa tarkoitetuista hyväksyttävistä ampuma-aseiden käyttötarkoituksista ja muun muassa näissä soveltuvista ampuma-aseista ja patruunoista. Mikäli valvontaa halutaan vielä tältä osin tehostaa, tulisi työryhmän mielestä määritellä ennakkoon hyväksyttävät ampumaurheilulajit esimerkiksi valtioneuvoston päätöksellä. Tällöin voidaan ratkaista esimerkiksi se, millaisia itselataava kertatuli -toimisia (puoliautomaattisia) aseita ampumaurheilussa ja -harrastuksessa voidaan käyttää.

Säilytysvaatimukset vaativat uudelleen tarkastelua

Tiedotustilaisuudessa todettiin myös, että nykyisessä laissa ampuma-aseiden säilyttämistä koskevat perusvaatimukset eivät ole erityisen tiukat. Lukitun paikan tai muun lukituksen määritelmät ovat jossain määrin tulkinnanvaraisia. Lisäksi mahdollisuus säilyttää aseen osaa erillään on säilytysvaatimuksena hyvin lievä.

Työryhmä katsoo, että sidosryhmien kanssa tulee arvioida, miten ampuma-aseiden säilytysturvallisuutta voitaisiin parantaa ja voitaisiinko säätää velvollisuus riittävän pitkän siirtymäajan jälkeen säilyttää kaikki ampuma-aseet luvanhaltijan luona jonkin tyyppisessä turvakaapissa tai poliisin hyväksymässä säilytystilassa.

Työryhmän mielestä ampuma-aseiden säilyttäminen ampumaradoilla ei ole turvallisuussyistä mahdollista. Radat sijaitsevat usein syrjässä, eikä niissä ole asianmukaisia säilytystiloja. Ampuma-aseiden säilyttäminen poliisilaitoksilla ei ole myöskään tarkoituksenmukaista muun muassa siksi, että perusteita, joilla aseita noudetaan, olisi erittäin hankalaa valvoa.

Ampumaratoja koskevaa lainsäädäntöä esitetään uudistettavaksi

Hyvin hoidetut ja valvotut ampumaradat tukevat aseturvallisuutta mahdollistamalla turvallisen harrastamisen. Nykyiset voimassa olevat ampumaratoja koskevat säännökset lähestyvät sadan vuoden ikää, ja ne ovat jäänet ajastaan jälkeen. Työryhmä esittää, että niitä koskeva lainsäädäntö uudistetaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Ministeri Räsänen luki tilaisuudessa esimerkkejä, jotka ovat vuodelta 1915. Ne luettuaan myös hän totesi ykskantaan, että lakia on uudistettava.

Työryhmä ehdottaa tehtäväksi myös poliisihallinnon sisäisiä tehostamistoimia. Nämä koskevat sekä lupahallintoa ja -valvontaa, valvonta- ja hälytystoimintaa että tutkintaa. Tärkein yksittäinen kehittämiskohde on parhaillaan käynnissä oleva aserekisterin uudistaminen. Uuden rekisterin suunniteltu käyttöönotto on tämän vuoden aikana.

Henkirikosten seurantajärjestelmän mukaan vuosina 2002-09 henkirikosten yleisin tekoväline oli teräase ja yleisin teräase keittiöveitsi, jota oli käytetty 26 prosentissa rikoksista. Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat noin 18 prosenttia seurantajakson henkirikoksista.

Ampuma-aseella on tehty keskimäärin noin 22 henkirikosta vuodessa (2003-09). Henkirikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 47 prosenttia oli luvallisia. Käsiaseilla tehdyt rikokset muodostivat noin yhdeksän prosenttia kaikista seuranta-aikana tehdyistä henkirikoksista. Luvattomilla käsiaseilla tehtyjen henkirikosten osuus on ollut noin viisi prosenttia kaikista henkirikoksista eli keskimäärin noin kuusi henkirikosta vuodessa.

Suomessa on ampuma-aseita aserekisterin mukaan yli 600 000 henkilöllä ja ampuma-aseita on yli miljoona.

Lähde: Sisäasiainministeriön tiedote 19.1.2012

Työryhmän esiselvitysraportti on julkaistu sisäasiainministeriön verkkosivuilla.
 

Huippu-urheilun muutosryhmä, Suomen Olympiakomitea ja Suomen Paralympiakomitea sekä paikalliset urheiluakatemiat järjestävät yhteistyössä Urheiluakatemiakiertueen, joka kiertää seitsemäntoista paikkakuntaa. Kiertue alkaa Kotkasta ensi viikon keskiviikkona eli 25. tammikuuta.

Tapahtumat on tarkoitettu akatemiaurheilijoille, valmentajille, paikallisille seuratoimijoille, oppilaitosten edustajille, viranomaisille sekä akatemian vaikutuspiirissä oleville muille toimijoille ja sidosryhmille.

Tapahtumissa ovat mukana paikalliset akatemiatoimijat sekä lisäksi huippu-urheilun muutosryhmästä Antti Paananen ja Tapio Korjus ja Suomen Olympiakomiteasta Asko Härkönen ja Jari Savolainen.

Kiertueaikataulu: Kotka 25.1., Lappeenranta 26.1., Turku 30.-31.1., Tampere 2.-3.2., Savonlinna 7.-8.2., Joensuu    8.-9.2., Kuopio 9.-10.2., Kouvola 15.-16.2., Lahti 16.-17.2., Helsinki 27.-28.2., Pori 1.-2.3., Vaasa 6.-7.3., Rovaniemi 12.-13.3., Oulu 14.-15.3., Sotkamo 21.-22.3., Jyväskylä 22.-23.3. ja Kuortane 2.-3.4.

Tarkemmat tapahtuma-ajat sekä ohjelmat niiden varmistuessa löydät paikallisen urheiluakatemian nettisivuilta sekä www.huippu-urheilunmuutos.fi -sivuilta ja Facebookista.

Lisätietoja:
Antti Paananen, Huippu-urheilun muutosryhmä 044 541 3651
Tapio Korjus, Huippu-urheilun muutosryhmä 040 574 0355
Asko Härkönen, Suomen Olympiakomitea 040 521 0565

Kirkkonummen Kauhalaan suunniteltu ampumaurheilukeskus edellyttää toteutuakseen muutoksia asemakaavoihin Espoossa ja Kirkkonummella. Ampumaharrastajien ja Espoon välille näyttää syntyvän sopu kaavamuutoksista, YLE uutisoi tänään.

Aiheesta lisää YLE:n sivuilla.

Maanantaina 16.1. Suomen Ampumaurheiluliiton edustajat, puheenjohtaja Mikko Nordquist, toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi sekä EM-kisojen kilpailunjohtaja Marko Leppä tapasivat pääministeri Jyrki Kataisen valtioneuvoston linnassa pääministerin työhuoneessa.

Pääministeri Jyrki Katainen on lupautunut Vierumäellä 14.-20. helmikuuta järjestettävien Euroopan mestaruuskisojen suojelijaksi. Liiton edustajat kävivät tervehtimässä pääministeriä ja kertomassa tulevista kisoista vielä tarkemmin. Puheenjohtaja Mikko Nordquist myös luovutti liiton virallisen seinäreligrafin pääministerille.

Pääministeri kertoi, että hänellä on hienoja lapsuusmuistoja Kuopion Ampuma- ja Metsästysseuran kisoista, joihin äiti teki täytettyjä leipiä ja tuleva pääministeri toimi milloin missäkin tärkeissä järjestelytehtävissä, kuten parkkialueen valvojana. Pääministerillä on vakaa aikomus tulla aikataulunsa puitteissa seuraamaan Vierumäen kisoja.

Liiton puheenjohtaja Mikko Nordquist on iloinen, että kisat ovat saaneet näin arvovaltaisen suojelijan.

– On hienoa, että pääministerimme tuntee lajimme ja on sen innokas harrastaja. Näin myös me toivottavasti saamme ääntämme kuuluviin valtiovallan suuntaan ja lajimme pysyy arvostettuna huippu-urheiluna myös tulevaisuudessa, Nordquist pohti.

Ilma-aseiden 10m Euroopan mestaruuskisat järjestetään 14.-20. helmikuuta Heinolassa Vierumäellä. Kisoissa jaetaan ampumaurheilun 16 viimeistä olympiapaikkaa, joita ovat tavoittelemassa myös monet suomalaisurheilijat.

Kaksinkertainen ammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuo nimettiin eilen järjestetyssä Urheilugaalassa Suomen Urheilun kunniagalleriaan.

Suomen urheilun Hall of Fame -lautakunta täydensi 33-jäsenistä kunniagalleriaa neljällä uudella urheilusankarilla. Painonnoston ainoa suomalainen olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi, soudun kolminkertainen olympiakultamitalisti Pertti Karppinen ja hiihdon kahdeksankertainen arvokisamitalisti Siiri Rantanen sekä vuonna 2010 edesmennyt Linnosvuo nimettiin Suomen Urheilugaalassa arvoistensa joukkoon.

Hall of Fame aloitti toimintansa vuoden 2010 Urheilugaalassa esittelemällä 30 edesmennyttä suuruutta. Viime vuonna Hall of Fame sai tähdistöönsä ensimmäiset elävät legendat (Marja-Liisa Kirvesniemi, Jari Kurri ja Lasse Virén).

Hall of Fame saa myös jatkossa täydennystä vuosittain järjestettävän Urheilugaalan yhteydessä. Uusien sankareiden valinnan tekee Suomen Urheilumuseosäätiön perustama raati. Kunniagalleriaan voidaan nimetä henkilöitä, jotka ovat kuuluneet lajissaan maailman eliittiin tai heillä on ollut muuten poikkeuksellinen merkitys urheilun historiassa.

Linnosvuo kuoli pitkällisen sairauden murtamana vuoden 2010 heinäkuussa. Kuollessaan hän oli 77-vuotias. Vaasassa syntynyt Linnosvuo edusti Suomea viisissä olympialaisissa ja on menestynein suomalainen ampumaurheilija olympiatasolla. Hän voitti vapaapistoolin olympiakultaa Melbournessa 1956 ja olympiapistoolin kultaa Tokiossa 1964. Hopeaa hän saavutti olympiapistoolissa Roomassa 1960. Linnosvuo osallistui myös Helsingin 1952 olympialaisiin, joissa hän sijoittui kuvioammunnassa viidenneksi.

Linnosvuo toimi urheilu-uransa aikana myös valmentajana ulkomailla. Seuratoiminnassa hän oli mukana aktiivisesti johtaen usean vuoden ajan SAL:n vanhinta ampumaurheiluseuraa Suomen Metsästysyhdistystä.

Linnosvuolle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi vuonna 1998.

Urheilutoimittajain liitto on valinnut kivääriampuja Marjo Yli-Kiikan vuoden 2011 parhaaksi ampumaurheilijaksi.

Yli-Kiikka, 33, palkittiin lokakuussa myös Suomen Ampumaurheiluliiton Vuoden ampumaurheilijana. Hän ampui Suomelle neljännen olympiamaapaikan elokuussa Belgradin EM-kilpailuissa ja nappasi maaliskuussa naisten ilmakiväärissä EM-hopeaa. Hyvää kautta täydensivät maailmancupien seitsemännet ja yhdeksännet sijat. Olympiakomitea valitsi Yli-Kiikan joulukuussa Lontoon olympialaisiin, jotka ovat hänen kolmannet olympialaisensa.

Yli-Kiikalle maanantai oli yhtä juhlaa, sillä hänelle myönnettiin myös urheilija-apuraha.

– Urheilutoimittajain liiton valinta lajini parhaaksi tuli ihan yllätyksenä! Mukava yllätys se kyllä oli. Olen otettu, kun tällaisia tunnustuksia saa, sillä lajin parissa on monia hyviä ehdokkaita, hän sanoi.

Lajien parhaat julkistettiin samana päivänä kuin Vuoden urheilija, joka selvisi maanantai-iltana Helsingissä järjestetyssä gaalaillassa. Jääkiekon MM-kultajoukkue ei noussut historiallisesti yksilöiden ohi urheilutoimittajien äänestyksen ykköseksi, vaan Vuoden urheilijaksi valittiin ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

Vuonna 1931 perustettu ja viime vuonna 80-vuotisjuhliaan viettänyt Urheilutoimittajain Liitto aloitti vuoden parhaan urheilijan nimeämisen 1947. Arvonimen on 64 vuoden aikana saanut yhteensä 52 eri urheilijaa. Vuoden urheilijaksi on valittu ampumaurheilija kaksi kertaa: vuonna 1958 Vilho Ylönen ja vuonna 2008 Satu Mäkelä-Nummela.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas) on myöntänyt vuoden 2012 valtionavustukset liikuntajärjestöille. Valtion tuki liikuntajärjestöille on tänä vuonna 1,1 miljoonaa euroa viimevuotista enemmän. Lajiliittojen saama tuki kasvaa viime vuodesta 4,7 prosenttia ja muiden liikuntajärjestöjen saama tuki kasvaa puoli prosenttia. Suomen Ampumaurheiluliitolle tukea myönnettiin 710 000 euroa, joka on 17 000 euroa enemmän kuin viime vuonna.

Toimintaa tuetaan veikkausvoittovaroista yhteensä 42,42 miljoonalla eurolla. Avustusta sai yhteensä 124 järjestöä. Lajiliitoista suurimman avustuksen eli 1 920 000 euroa sai Suomen Palloliitto. Muita merkittäviä tuensaajia olivat Suomen Voimisteluliitto Svoli (1 780 000 euroa), Suomen Jääkiekkoliitto (1 375 000 euroa), Suomen Hiihtoliitto (1 120 000 euroa) ja Suomen Urheiluliitto (1 060 000 euroa).

– Valtionavustuksen korotus on tehty painottamalla järjestön toimintaan osallistuvien henkilöiden lukumäärää sekä liiton kansainvälisen kilpailutoiminnan menestystä. Painopiste on tänä vuonna palloilulajeissa, joissa lasten ja nuorten harrastajamäärät ovat kasvussa ja joiden kilpailullinen menestys kansainvälisesti sekä juniori- että aikuistasolla on ollut hyvää, Arhinmäki toteaa.

– Lisäksi korotusta tukeen saavat liitot, jotka ovat tehneet toiminnallisen yhdentymisen ja tällä tavoin lisänneet edellytyksiä toiminnan laadulliseen kehittämiseen. Näitä liittoja ovat Suomen Miekkailu- ja 5-ottelun liitto ry sekä Suomen Soutu- ja Melontaliitto ry.

– Tämä vuosi tulee olemaan suomalaisen liikuntakulttuurin osalta mielenkiintoinen. Käynnissä olevat yhdentymisneuvottelut liikunnan palvelu- ja toimialajärjestöjen kesken sekä tulevat huippu-urheilutyöryhmän konkreettiset toimenpide-esitykset tulevat toivottavasti suuntaamaan toiminnan painopistettä entistä enemmän paikalliselle tasolle, Arhinmäki sanoo.

– Tätä varten myönsin SLU:lle miljoonan euron lisätuen viime vuoden lopulla. Lisäavustuksen tavoitteena on kehittää ja toteuttaa valtakunnallisia toimintamalleja, joilla vähävaraisten perheiden harrastus- ja kilpaurheilullinen osallistuminen paikallisissa urheiluseuroissa on mahdollista.

Oheisessa liitteessä liikuntajärjestöjen toiminta-avustukset 2012.

Ilma-aseiden Suomen mestaruuskisat järjestetään 14.-15. tammikuuta Vierumäellä. Tulevana viikonloppuna kisataan ilmapistoolin, ilmakiväärin ja liikkuvan maalin lajeissa. SM-kilpailut toimivat 14.-20. helmikuuta myös Vierumäellä järjestettävien 10 m ilma-aseiden Euroopan mestaruuskisojen ns. esikisoina.

Suomen Ampumaurheiluliiton valmennuksen johtaja Jari Karinkanta pitää SM-kisaviikonloppua erittäin tärkeänä tuleville EM-kisa-ampujille.

– SM-kilpailut ovat meille erityisen tärkeät. Pääsemme ampumaan kovatasoisen kisan EM-kisaolosuhteissa oikean valaistuksen ja muutoinkin identtisten olosuhteiden kanssa. Jos kotikenttäetua on mahdollista mitenkään käyttää hyväksi, niin sen paikka lienee nyt, Karinkanta mietiskelee.

Karinkanta iloitsee, että SM-kilpailut pystytään järjestämään niin sanottuna esikisana, joka palvelee kaikkia osapuolia.

– Helmikuussa kaiken täytyy mennä nappiin – niin urheilijoilla kuin järjestäjilläkin, hän muistuttaa.

Karinkanta ennustaa viikonlopun SM-kisoista erityisen kovatasoisia ja uskoo, että Vierumäellä erotetaan jyvät akanoista. Hän toivoo myös positiivisia yllätyksiä tuovia kisoja. Mukana ovat Lontoossa järjestettäviin olympialaisiin jo valitut Kai Jahnsson, Mira Suhonen ja Marjo Yli-Kiikka sekä ne, jotka vielä tavoittelevat haluttua olympiapaikkaa helmikuun Vierumäen EM-kilpailuissa. EM-kisoissa ovat jaossa viimeiset kuusitoista olympiamaapaikkaa Lontooseen.

– Jokaisella ennen EM-kisoja käydyllä kilpailulla on nyt olympiapaikkaa metsästäville suuri merkitys. Nämä ovat ainutlaatuisia paikkoja hakea kisavarmuutta ja tasaisia suorituksia. Pari kovaa kisaa on jo takana hyvin kokemuksin, ja tammikuun lopulla haemme viimeiset hyvät suoritukset Münchenistä, Karinkanta selvittää.

Vierumäen EM-kisoista suomalaiset lähtevät hakemaan ainakin 2-3 olympiamaapaikkaa. Karinkanta pitää lukumäärää varsin realistisena, mutta ei halua nimetä urheilijoita, joihin kovimmat odotukset kohdistuvat.

– Kotikisoista tulee urheilijoillemme painetta jo ihan riittämiin, ei aseteta lisäpaineita. Kyllä ne ampujat, joilta paikkaa odotetaan, ihan varmasti sen sisimmässään tuntevat ja tietävät, Karinkanta hymyilee.

– Ja kunhan he unohtavat paineet ja ampuvat omaa tasaista suoritustasoaan, niin kyllä ne paikat sieltä tulevat.

Suomen EM-kisajoukkue julkistetaan ensi viikon torstaina eli 19. tammikuuta. Aivan täydellä joukkueella tuskin kotikisoihin lähdetään, mutta erityisesti olympialajit ovat hyvin edustettuina.

– Kotikisoihinkaan ei ole tarjolla turistipaikkoja. Lähdemme hakemaan kisoista mestaruuksia ja erinomaisia tuloksia. 

SM-Vierumäellä on viikonloppuna yli 400 osallistumista. Ilmapistoolissa ja -kiväärissä ammutaan naisten ja miesten sarjat sekä 20-vuotiaiden nuorten sarjat. Liikkuvassa maalissa ammutaan aikuisten sarjojen lisäksi kaikki nuorten sarjat.

Ensimmäisenä kisapäivänä lauantaina 14.1. ammutaan mm. miesten ja naisten ilmapistoolin Suomen mestaruudesta. Sunnuntaina 15.1. ratkotaan ilmakiväärin mestaruudet. Tarkempi ohjelma sekä eräluettelot löytyvät Suomen Ampumaurheiluliiton www-sivuilta www.ampumaurheiluliitto.fi.

 

Dopingaineiden käyttäjä on Suomessa todennäköisemmin tavallinen kuntoilija kuin huippu-urheilija, joiden dopingkäryihin yhteiskunnallinen keskustelu ja antidopingtyö ovat keskittyneet. Helsingissä keskiviikkona julkaistun tutkimuksen mukaan kuntodoping ei kuitenkaan ole kansanterveydellinen ongelma, mutta käyttäjille se on terveydellinen ongelma.

Mikko Salasuon ja Mikko Piispan tutkimus on nimeltään Kuntodoping: näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella. Sitä varten tehtyjen kyselyjen ja aiemman tutkimuksen perusteella voidaan melko tarkasti arvioida, että noin yksi prosentti suomalaisista aikuisista on joskus kokeillut dopingaineita. Salasuo arvioi Suomessa olevan nyt 3000-7000 dopingaineiden käyttäjää, pidempi aikaperiodi mukaan lukien enintään 10 000.

Aihetta oli Salasuon mukaan vaikea tutkia ja aineistoa oli hyvin vaikea kasata, koska sitä leimaavat salailun kulttuuri ja leimautumisen pelko.

– Käyttö ei ole sosiaalista eikä ryhmätoimintaa, ja siitä kerrotaan vain hyvin pienelle piirille, Salasuo sanoi Tieteiden talolla pidetyssä tilaisuudessa, jonka avasi kulttuuri- ja opetusministeri Paavo Arhinmäki (vas).

Kuntodopingin juuret löytyvät 1970-luvun kehonrakennusbuumista, jolloin myös steroidit tulivat helpommin ja yhä useampien saataville. Salasuon mukaan kuntodopingin voidaan arvioida rantautuneen Suomeen 1990-luvun alussa. Se viittaa sellaiseen dopingaineiden käyttöön, jonka ensisijaisena motiivina ei ole urheilumenestyksen saavuttaminen.

Ministeri Arhinmäen mielestä on tärkeää ”porautua” aiheeseen eli onko syytä huoleen ja mitä pitäisi tehdä. Tutkittua tietoa on ollut niukalti siitä, mikä on dopingkysymyksen tila huippu-urheilun ulkopuolella. Onko kyseessä jäävuoren huippu vai kansantauti, hän kysyi avauspuheenvuorossaan. Hän pohti myös sitä, mitkä ovat käyttäjien motiivit ja onko heillä ymmärrystä terveydellisistä vaikutuksista, mikä kuntodopingin merkitys on suomalaisessa liikuntakulttuurissa ja mikä sen yhteys on muuhun päihteidenkäyttöön.

– Kansantauti se ei ole, koska prosenttiosuudet ovat niin pienet. Jokainen dopingia käyttävä kuntoilija on kuitenkin liikaa, ja jokainen terveysriski, jonka käyttö aiheuttaa, on myös liikaa, Arhinmäki painotti ja viittasi edeltäjänsä Stefan Wallinin vuonna 2007 esittämään kysymykseen, onko dopingista tulossa kansantauti. Wallin oli huolestunut dopinginkäytön yleistymisestä huippu-urheilun ulkopuolella.

– Dopingvalvonnassa ei pidä luovuttaa, vaan verkkoa pitää saada tiiviimmäksi, jotta kielletyin menetelmin olisi vaikeampi urheilla. Dopinginvastaisella työllä on Suomessa vahva perusta, ja dopingiin suhtaudutaan kriittisesti – oli sitten kyse puulaakitasosta tai huippu-urheilusta, ministeri sanoi.

Tutkimuksessa todetaan, että doping on ennen muuta väline. Erilaisissa käyttäjäryhmissä sitä hyödynnetään erilaisten pääomien saavuttamiseen. Salasuon ja Piispan mukaan joillakin käyttöä motivoi voiman ja lihasten hankinta työelämää varten, kun taas toiset tavoittelevat menestystä vastakkaisen sukupuolen silmissä.

– Motiivit vaihtelevat, mutta niiden takaa löytyy kehollisen pääoman tavoittelu, joka tuottaa sosiaalista, kulttuurista ja ammatillista pääomaa – hieman eri painoarvoin.

Tutkijoiden mukaan tämä on eräs tutkimuksen keskeisiä tuloksia. Dopingia ei käytetä aineiden itsensä vuoksi.

Ei pidä luulla, etteikö viilipyttymäisen olemuksen takana jännittäisi ihan pirusti, sanoo joulukuussa Lontoon olympialaisiin valittu kivääriampuja Marjo Yli-Kiikka sanomalehti Ilkan haastattelussa.

Lisää aiheesta täällä.