Ampumaratalaki ja ampuma-aselaki etenevät eduskunnassa. Ampumaurheiluliitto oli kutsuttu hallintovaliokunnan kuultavaksi helmikuun 11. päivänä. Alan järjestöjen kuulemistilaisuuksia oli myös päivää aiemmin.
Järjestöt esittävät lakien pikaista käsittelyä, ja sitä toivoo valmistelutyössä mukana ollut Ampumaurheiluliittokin. SAL:n toiminnanjohtajan Risto Aarrekiven sanoin, vielä tämän hallituskauden aikana.
– Jos näin ei tapahdu, työryhmän tekemä työ menee hukkaan, hän toteaa.
Lakiuudistusesitykset on valmisteltu merkittävän asiantuntijatyöryhmän toimesta, todetaan SAL:n kannanotossa. Valmistelussa ovat olleet mukana kaikki merkittävimmät alan järjestöt, ja lakiesitys on ollut lakia valmistelleen työryhmän yksimielinen esitys. Vallitsevan käytännön mukaisesti SAL:n liittohallitus osallistui lausunnon laatimiseen ja hyväksyi sen.
– SAL ei näe tarpeelliseksi tehdä muutoksia [ampuma-ase] lakiesitykseen, vaan puoltaa sen hyväksymistä.
SAL on jo vuosien ajan tehnyt systemaattista vaikuttamistyötä sekä poliitikkojen että virkamiesten (sisä- ja ympäristöministeriö) suuntaan ampumaratojen säilyttämiseksi ja kehittämisedellytysten luomiseksi. Osana tätä työtä liitto kutsuttiin mukaan ampumaratalain valmistelutyöryhmään, eli SAL on ollut mukana uuden lain kirjoitusprosessissa sen alusta alkaen.
SAL on myös kutsuttu lausunnonantajaksi ja kuultavaksi lain eri käsittelyvaiheissa. Ensimmäisen lausuntokierroksen järjesti sisäministeriö ja toisen nyt hallintovaliokunta. Molemmat lausunnot valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä Ampumaharrastusfoorumin kanssa, ja kaikissa lausunnoissa on painotettu näitä asioita.
Lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet toimisto, liittohallitus ja Ampumaharrastusfoorumin muut järjestöt sekä lisäksi asiantuntijana ESC:n lakityöryhmän jäsen Jorma Jussila. Hän myös katselmoi SAL:n lausunnon ennen sen jättämistä hallintovaliokunnalle.
Ampumaratalain osalta SAL toteaa, että lakimuutosta pidetään tärkeänä, vaikka ampumaratoihin ei ole liittynyt turvallisuusriskejä, päinvastoin. Muutos selkeyttäisi radan perustamiseen ja ylläpitoon liittyviä viranomaisprosesseja ja yhtenäistäisi ampumaratojen sääntelyä. SAL on jo aiemmin esittänyt, että ampumaratoja koskevien lupien käsittelyssä ja pienten toiminnallisten muutosten käsittelyssä pyrittäisiin noudattamaan mahdollisimman matalan byrokratian tasoa samoin kuin hinnoittelultaan sen tulisi olla mahdollisimman kevyttä.
Lisäksi SAL esittää, että ampumaratojen turvaamiseksi ampumaratalaissa tulisi olla maininta ratojen luokittelusta liikuntapaikoiksi, joiden toimintaa määrittää myös liikuntalaki.
SAL on myös kiinnittänyt yhdessä Ampumaharrastusfoorumin kanssa huomiota kaavoitustoiminnan merkitykseen ampumaratojen toiminnan turvaamisessa, koska meluherkkien toimintojen salliminen ampumaratojen melualueelle on johtanut useissa tapauksissa tarpeettomiin riitoihin osapuolten kesken, ampumaratatoiminnan rajoittamisiin ja jopa ampumaratatoiminnan lopettamiseen.
SAL esitti myös, että ampumaratojen tulisi olla osa valtakunnallista liikuntapaikkaverkkoa.
Ampumaratalakiehdotuksessa ampumaradat jaetaan kolmeen luokkaan. SAL on esittänyt, että tämä jako sisällytettäisiin myös ympäristönsuojelulakiin tekeillä olevissa muutosehdotuksissa. Perusteena tälle on vähentää byrokratiaa niin sanottujen ”vähäisten ampumaratojen” osalta, ja ne voitaisiin saada normiohjaukseen ilman monimutkaista ympäristölupamenettelyä.
Lain valmisteluprosessin aikana Ampumaharrastusfoorumin edustajat päätyivät yhdessä ampumaratalakityöryhmän kanssa määrittelemään ”vähäisten ampumaratojen” laukaisumääräksi 10 000 laukausta vuodessa, jonka arvioitiin olevan korkein mahdollinen hyväksyttävissä oleva laukausmäärä matalan byrokratian radoille. Määrä kattaa nykyisistä ampumaradoista noin 380 rataa eli 54 prosenttia.
Kirjallista lausuntoa valmisteltaessa muutamat Ampumaharrastusfoorumin jäsenet pohtivat mahdollisuutta kasvattaa ”vähäisen ampumaradan” laukausmäärää ja sisällyttivät sen omiin lausuntoihinsa. Valiokuntakäsittelyn aikana laukausmäärä nousi esille ja lausunnonantotilaisuudessa myös SAL:n kantaa kysyttiin. Luonnollisestikin SAL kannattaa myös korkeamman laukaisumäärän kirjaamista asetukseen, mikäli se vain on mahdollista, SAL toteaa.
