Tästä päivästä tuli etukäteissuunnitelmista poiketen suomalaisittain välipäivä. Jahnssonin Kain piti ampua 50 m:n vapaapistoolin kilpailussa, mutta hän epäonnistui lähes täydellisesti eilisissä karsinnoissa ja karsiutui tämän päivän kisasta. Pettymys miehellä on luonnollisesti ankara, varsinkin kun edeltävät harjoitukset sujuivat hyvin ja alla oli onnistunut ilmapistoolikisa. Kaiken piti siis olla kunnossa. Ensimmäiset keskustelut ja analyysit Kai on jo käynyt päävalmentaja Matthias Hahnin kanssa, mutta on syytä antaa pahimman pettymyksen mennä ohi ennen kuin katseet jälleen suunnataan kohti tulevaa. Tämän päivän reissu Kiinan muurille lienee Kaitsulle hyvä ratkaisu tähän paikkaan.
Eilinen päivä oli suomalaisittain muutenkin alavireinen. Satu ja Noora sortuivat ensimmäisessä sarjassa liikaan ”puristamiseen” ja virheisiin. Kisa päättyi molempien osalta kuitenkin hyvään viimeiseen sarjaan. Miesten trapin heikohko tulostaso ei toistunut naisten kilpailussa, vaan finalistien tulostaso oli tuttua maailmancuptasoa. Häkkisen Henkalla oli päälajissaan, miesten ilmakiväärissä, vaikeuksia koko kisan ajan ja huolimatta kolmesta täydestä sarjasta ammunta oli miehen omien sanojen mukaan epävarmaa ja riskirajoilla ampumista lähes koko ajan.
Esikisat tulivat Henkan osalta siinä mielessä hyvään ajankohtaan, että elokuulle on vielä aikaa, epävarmuustekijät ehditään korjata ja harjoittelua suunnata oikealla tavalla. Henkka käy mm. kotimaassa yhdessä Rintakosken Erkin ja valmentajansa Tapio Säynevirran kanssa KIHUlla, jolloin saadaan tarkempaa tietoa tämän hetkisestä tilanteesta. Tämä onkin ns. ”malliesimerkki” siitä, miten ja missä tilanteissa huippu-urheilija ja valmentaja hyödyntävät valmennuksessaan tukipalveluja – tässä tapauksessa kokeneen asiantuntijan ammattitaitoa ja KIHUn testausjärjestelmää. Urheilijalta löytyy aiemmista mittauksista referenssiaineistoa, joita voidaan verrata tämänhetkiseen tilanteeseen. Valmentaja saa yksityiskohtaista tietoa tilanteesta ja urheilija varmistusta omille tuntemuksilleen. Näin myös jatkotoimenpiteitä on helpompi tehdä.
Itse olen paljon miettinyt, mikä on taustajoukkojen rooli, kun kaikki ei mene etukäteisodotusten mukaisesti. Mitä tulisi tehdä, tai sanoa, kun urheilija epäonnistuu ja pettymys on valtava? Itse olen päätynyt siihen, ettei tarvitse yrittää mitään, tai yrittää löytää ns. ”oikeita sanoja”. Pettymystä ei tule mielestäni myöskään vähätellä ja sen purkamiseen pitää antaa aikaa. Toisaalta epäonnistuneesta kisasuorituksesta pitää uskaltaa avoimesti myös puhua, mutta sitä ei pidä jäädä ”märehtimään” loputtomiin. Jokaisella joukkueen jäsenellä on oma tärkeä roolinsa ja hyvä joukkuehenki kantaa niin menestyksen kuin pettymystenkin hetkellä. Valmentajan ammattitaito tulee esiin mm. siinä, että hän pystyy rehellisesti analysoimaan yhdessä urheilijan kanssa, ei pelkästään positiiviset asiat, mutta myös mahdolliset virheet ja jatkotoimenpiteet. Toisaalta välillä on tilanteita, että selkeää syytä epäonnistumiselle ei löydy, tai niitä ei edes ole. Jos perusasiat ovat kunnossa, epäonnistumisia ei tule myöskään ”ylidramatisoida”. Joukkueenjohtajana pyrin olemaan omana itsenäni läsnä urheilijan ja valmentajan rinnalla. On tärkeää pyrkiä luomaan joukkueeseen luottamuksellinen ilmapiiri periaatteella: ”kaikista asioista voi puhua ja kaikille tunteille on sijaa”.
Kisa alkaa olla suomalaisittain kohta puolessa välissä. Tähän mennessä olemme sekä onnistuneet että myös epäonnistuneet etukäteistavoitteisiin nähden. Toisaalta olemme jo nyt saaneet erittäin paljon arvokasta kokemusta ja tietoa jatkoa ajatellen. Tänään skeettareilla on ensimmäinen harjoituspäivä ja huomenna Marjo Ja Hanna starttaavat naisten 3 x 20ls piekkarikarsintoihin.
