Arvostettu ja menestynyt skeet-valmentaja Lauri Siltavirta kuoli pitkän sairauden murtamana 22. lokakuuta Kempeleessä.
Lauri Siltavirta oli syntynyt 19.2.1951. Siltavirta muistetaan erityisesti olympiahopeaa saavuttaneen Marko Kemppaisen henkilökohtaisena valmentajana.
– Olimme aktiiviurani ajan erittäin läheisiä. ”Lassi” oli minulle maailman tärkein ihminen – kuin toinen isä, sanoi Kemppainen, joka sijoittui toiseksi Ateenassa vuonna 2004 järjestetyissä olympialaisissa.
Siltavirta toimi valmentajana 1990-luvun puolivälistä lähtien. Hän kilpaili viimeisen kerran MM-kilpailussa 1995. ”Sama reissu oli Markolle ensimmäisiä, ja hän tuntui tarvitsevan opastajaa”, Siltavirta muisteli yhteistyön alkua vuonna 2006 julkaistussa Ampumaurheiluliiton haastattelussa.
Sitä ennen Siltavirta oli tehnyt töitä Oulun alueen junioreiden kanssa. Hän pohti, ”oliko se nyt 2000 vai 2001, kun liitosta soittivat ja pyysivät valmentajaksi”. Siltavirta toimi Ampumaurheiluliiton skeetin päävalmentajana vuosina 2002–2009 yhteistyössä Jorma Korhosen kanssa. Siltavirta oli myös Maarit Lepomäen valmentaja.
Oulun Seudun Haulikkoampujia edustanut Siltavirta ampui urallaan kolme kertaa maailmancupin palkintosijoille ja MM-kilpailussa sijalle 16. Hänen aikanaan skeetissä ammuttiin 200 kiekon kilpailuja. Uran viimeisinä vuosina kiekkomäärä väheni 125:een. ”Voitot jäivät ottamatta ja olympialaiset käymättä. Ennätykseni on 197 kiekkoa”, hän muisteli vuonna 2006.
Siltavirran ja Korhosen aikana tuli menestystä, sillä skeet-ampujat ottivat esimerkiksi vuoden 2006 aikana kolme arvokilpailumitalia, kun Lepomäki ja Kemppainen ampuivat EM-pronssit Sloveniassa ja Jesse Louhelainen laukoi poikien MM-pronssia Kroatiassa. Edellisenä vuonna pojat ampuivat MM-joukkuepronssia.
Siltavirta valittiin Ampumaurheiluliiton Vuoden valmentajaksi kaksi kertaa – vuosina 2004 ja 2006.
Kemppainen muisteli entistä valmentajaansa lämmöllä:
– ”Lassi” oli erittäin hyvä valmentaja, joka pystyi tekemään tekniikkaani muutoksia tarvittaessa nopeastikin. Hän tiesi mistä naruista pitää vetää. Emme riidelleet, ja kaikki asiat aina järjestyivät. Ajatuksenjuoksumme ja huumorimme olivat samanlaisia. Kannustimme toisiamme välillä rankankin kuittailun kautta. Tiesimme, mitä toiselle kehtaa sanoa. Pöljyytemme oli samalla tasolla, Kemppainen sanoi ja kertoi pitkään värikkäitä tarinoita kaksikon kisamatkoilta ja leireiltä.
Useimmiten Kemppainen aloitti uuden tarinan nauramalla, että ”älä nyt tätä siihen muistokirjoitukseen laita, mutta…” Kerrotaan kuitenkin yksi:
– ”Lassi” ei osannut puhua englantia kuin muutaman sanan. Hän kuitenkin pärjäsi maailmalla vekslaamalla. Minua aina nauratti, kun hän meni hoitamaan jotain asiaa. Puheenporinaa ei kuulunut, mutta koskaan hän ei jäänyt mitään paitsi. Kaikki hänet tunteneet muistavat varmasti pilkkeen ”Lassin” silmäkulmassa ja hymyn. Hän oli mukava ja ystävällinen kaveri.
Korhosen mukaan Siltavirran lajitietämys ja valmennusosaaminen olivat ”jäätävän kovia”. Siltavirta ei kuitenkaan koskaan tehnyt itsestään numeroa, Korhonen sanoi.
– ”Late” oli aika hiljainen eikä mikään verbaalikko, mutta kun hän puhui, häntä kannatti kuunnella. Kokemusta oli paljon, ja hän tiesi mitä menestyminen edellyttää. Kemppaisen kanssa hänellä oli omalaatuinen huumori: koskaan ei tiennyt, ovatko he tosissaan vai eivät. Vakavalla naamalla heitetty huumori oli usein aika lennokasta.
– ”Laten” poismeno oli iso menetys. Kutsuisin häntä skeetin grand old maniksi, Korhonen sanoi.
Lauri Siltavirtaa jäivät kaipaamaan vaimo Ritva sekä suuri joukko ystäviä ja lajikavereita.