Suomen Ampumaurheiluliitto katsoo, että Euroopan kemikaaliviraston julkaiseman lyijyn rajoitusesityksen hyväksyminen sellaisenaan tarkoittaisi takapakkia ampumaratojen ympäristönsuojelutyössä Suomessa ja vaarantaisi merkittävällä tavalla ampumaharrastuksen lajien olemassaolon.
Suomen Ampumaurheiluliitto (SAL) lausui Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) ehdotetusta lyijyn käytön rajoituksesta luodeissa, hauleissa ja kalastuspainoissa.
Ampumaurheiluliitto pitää rajoitusehdotuksen tarkoitusta – ihmisten ja ympäristön suojelua lyijyn haitoilta – erittäin hyvänä ja kannatettavana. Sama tavoite on ollut Suomessa ympäristönsuojelutyössä, jota Ampumaurheiluliitto on jo useiden vuosien ajan aktiivisesti tehnyt ampumaradoilla.
Kuitenkin kemikaaliviraston ehdottamat rajoitukset lyijyn käyttöön ulkona sijaitsevilla ampumaradoilla ovat erittäin epäonnistuneita ja ristiriidassa ECHAn ilmoittaman tavoitteen kanssa: olla vähentämättä metsästystä ja ampumaurheilua. Rajoitusehdotus on suhteeton ja toteuttamiskelvoton, ja sen sosioekonomiset vaikutukset olisivat valtavat niin ampumaurheilijoille, metsästäjille ja muille ampumaratojen käyttäjäryhmille kuin myös koko yhteiskunnallekin.
ECHAn rajoitusehdotuksen mukaan lyijyhaulit kielletään kokonaan 5 vuoden siirtymäajalla ja isoissa luotikaliipereissa lyijyn käyttö kielletään 18 kuukauden ja pienissä kaliipereissa 5 vuoden siirtymäajalla tietyin poikkeuksin. Rajoitusehdotuksesta on rajattu tällä hetkellä selkeästi pois ainoastaan lyijyn käyttö viranomaistoiminnassa sekä sisäampumaradoilla. Lyijy voisi ehdotuksen mukaan olla sallittua myös esimerkiksi kansainvälisen tason kilpa-urheilijoille erillisillä luvilla tiukkaan rajatuissa olosuhteissa, jossa ratarakenteet mahdollistavat lyijyn vuosittaisen keräämisen ja pintavesipäästöjä voidaan hallita.
Nykyisellään rajoitusehdotus tarkoittaisi urheilijan näkökulmasta sitä, että harjoittelu vaikeutuisi etäisyyksien kasvaessa harjoittelupaikoille ja esimerkiksi haulikkoradoilla mittavien keruurakenteiden rakentaminen vähentäisi harjoittelumahdollisuuksia vuosien ajaksi. valtaosalla ampumaradoista harjoittelu loppuisi tai sitten ratojen ylläpitämisen kustannukset nousisivat huimasti
Rajoitusehdotuksen suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että lyijyn kulkeutumisriskin hallitsemista ei ole ymmärretty eikä myöskään ole huomioitu tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia, parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden mukaisia toimenpiteitä, joilla ampumaradoilla voidaan jo nykyisellään estää lyijyn kulkeutuminen ratarakenteista sovittaen valittavat tekniikat radan paikallisiin ympäristöolosuhteisiin ja radan käyttötapaan ja -tarpeeseen. Johtuen perusasioiden ymmärtämättömyydestä ECHA on yksinkertaistanut erittäin monimutkaisen asian kestämättömällä tavalla hyväksymällä vain yhden mahdollisen tavan, luotiloukut. Ympäristön kannalta luotiloukut eivät kaikissa olosuhteissa ole paras mahdollinen ratkaisu muun muassa niiden aiheuttamien lyijypölypäästöjen takia, ja niiden aiheuttamat kustannukset olisivat monessa tapauksessa kestämättömän suuria ampumaratoja ylläpitäville yhdistyksille, jotka toimivat käytännössä vapaaehtoisvoimin.
ECHAn lähestymistapa lyijyn rajoittamiseen on käyttäjäryhmälähtöinen eikä ratalähtöinen, jolloin tilanne johtaisi Suomessa siihen, että samalla radalla yksi käyttäjäryhmä, kuten poliisi tai kansainvälisen tason haulikkoampuja tai viranomainen, saisi ampua lyijyllä, mutta toinen käyttäjäryhmä, esimerkiksi tavallinen ampumaharrastaja tai metsästäjä, ei. Tällöinkin lyijyn keräysvaatimukset olisivat voimassa, mikä johtaisi käytännössä siihen, että huippu-urheilijoita tai poliiseja ja muita viranomaisia ei haluta enää päästää nykyisille ulkoharjoitteluradoille, jotka ovat pääsääntöisesti yhdistysten ylläpitämiä siviiliratoja.
Rajoitusehdotuksessa näkyy voimakkaasti myös ECHA:n puutteellinen ymmärrys ampumaurheilun eri lajien ja niissä tarvittavien olosuhteiden osalta. Luotiloukkuvaatimus esimerkiksi jatkuvasti muuttuvilla practical-radoilla tai satoja metallimaaleja kattavalla siluettiradalla olisi käytännössä mahdoton toteuttaa. Toinen rajoitusesityksen merkittävä ongelma on objektiivisuuden ja lähdekritiikin puute tieteellisen tiedon käsittelyssä. Ampumaurheiluliitto haluaa muistuttaa, että tieteeseen perustuvien esitysten tulee noudattaa tieteellisyyden kriteereitä ja olla riippumattomia esimerkiksi poliittisista tai ideologisista arvoista.
Lyijylle ei ole olemassa järkeviä korvaavia materiaaleja useimmissa ampumalajeissa. Ampumaradoilla lyijyä voidaan käyttää turvallisesti, sillä mahdolliset ympäristöriskit voidaan hallita tieteellisesti tutkittujen menetelmien avulla estämällä lyijyn kulkeutuminen ympäristöön. Tässä Suomi on edelläkävijä. Suomessa kaikki ulkona sijaitsevat ampumaradat kuuluvat ympäristölupajärjestelmän piiriin.
Ympäristölupajärjestelmän vaikuttavuus on ympäristön kannalta huomattavasti tehokkaampi ja kokonaisvaltaisempi kuin yksittäisen aineen, lyijyn, kieltämisellä saavutettava vaikuttavuus. Havainnollistaakseen ampumaratojen erilaisuutta ja merkitystä sekä ympäristön suojelun perusperiaatteita ja lyijyhallintakeinoja Ampumaurheiluliitto on yhteistyössä muiden ampumaharrastusalan toimijoiden kanssa julkaissut videon.
Kemikaaliviraston lyijyrajoitusesityksen tavoitteena on toisaalta suojella ihmisiä ja ympäristöä lyijyn haitoilta ja toisaalta olla vähentämättä ampumaurheilua ja metsästystä. Ampumaurheiluliiton näkemyksen mukaan nämä tavoitteet voidaan saavuttaa samanaikaisesti vain, kun lyijyn käytöstä päätetään ratakohtaiseen riskinarvioon perustuen paikalliset olosuhteet huomioiden. Tämä toimii jo Suomessa osana ympäristölupajärjestelmää.