Suomen Ampumaurheiluliiton 100-vuotisjuhlavuoden pääjuhla järjestettiin lauantaina Tampereella. Yksi illan kohokohdista oli Kalle Virtapohjan kirjoittaman historiateoksen julkistaminen.
Suomen Ampumaurheiluliitto (SAL) viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan. Se on maamme urheilutoiminnan vanhimpia ja menestyksekkäimpiä lajiliittoja. Liitto on perustettu 19.1.1919. Juhlavuoden avaustilaisuus oli tammikuussa Helsingissä Katajanokan Kasinolla, ja tänään oli vuorossa Tampereella järjestetty pääjuhla.
Juhlapaikkana toimi Tuulensuun Palatsi. Illan ohjelmassa oli 100-vuotishistoriateoksen julkistaminen, taidokkaita esiintymisiä, palkitsemisia, musiikkia ja tanssiakin.
Ampumaurheiluliiton puheenjohtaja Vesa Nissinen toi juhlaväelle juhlavuoden suojelijan, tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervehdyksen.
– Juhlavuodella on osuva tunnus: ”Osumisen iloa vuodesta 1919.” Ampumaurheilua ei harrasteta vain kilpailumielessä. Oman tarkkuuden kehittäminen on kiehtovaa ja juuri sopivan vaikeaa pitääkseen mielenkiintoa yllä ja tuottaakseen onnistumisen iloa. – – Toivotan menestystä myös jatkoon ja kaikille liiton toiminnassa mukana oleville haluan toivottaa osumisen iloa, Niinistö sanoi tervehdyksessään.
Ampumaurheiluliiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi valmistui Kalle Virtapohjan kirjoittama historiateos Sata tarkkaa vuotta: Ampumaurheilun historia Suomessa. Juhlassa julkistetun kirjan on taittanut Mikael Manninen, ja siinä on liitteenä Suomen Urheilumuseon erikoistutkijan Vesa Tikanderin laatima kattava tilastoliite. Kirjan henkilöhakemiston on laatinut urheiluun erikoistunut tietokirjailija Vesa-Matti Peltola. Teoksen tekemistä ohjasi kolmen vuoden ajan ryhmä, jonka puheenjohtajana toimi SAL:n liittovaltuuston puheenjohtaja Asko Terkola.
– Sata tarkkaa vuotta -teos alkaa jo ennen liiton perustamista. Kuvailen niitä traditioita, joista nykyaikainen ampumaurheilu polveutuu. Nykyiseen muotoonsa suomalainen ampumaurheilu on kehittynyt kolmen tukijalan varassa. Armeija on yksi vahva perinne, ja toinen yhtä vahva traditio on metsästys. Kolmas perinne kumpuaa vanhoista kansanjuhlista, joissa ”pilkkaan ampuminen” oli suhteellisen helposti toteutettava ohjelmanumero, Virtapohja sanoi Tampereella.
Virtapohjan mukaan lähtökohtana työlle oli ampumaurheiluun liittyvien tarinoiden kertominen.
– Se on ollut punaisena lankana koko ajan. Tämän vuoksi uskon, että tämän kirjan voi antaa lahjaksi myös sille naapurille, joka ei niin paljoa ampumaurheilusta tiedä. Sen voi tehdä heti huomenna, jolloin vietetään kansallista Lue tietokirjaa -päivää! Ei siis tarvitse olla itse mestariampuja, että voi nauttia tämän kirjan tarinoista.
– Ampumaurheilu on keskittymiskykyä vaativa ja kehittävä laji. Se suosii introverttejä ihmisiä. Sellaisia, joilla on taito viihtyä myös omissa oloissaan omien ajatustensa kanssa. Sen vuoksi lajin markkinoinnissa onkin enemmän haastetta kuin ekstroverttien urheilijoiden suosimissa palloilulajeissa. Toivottavasti tämä kirja auttaa kertomaan tästä hienosta lajista myös niille, jotka eivät lajia ennestään tunne, tai joilla on lajia kohtaan ennakkoluuloja.
Virtapohja nosti esiin myös koko ampumaperheen suurimmat juhlahetket:
– Niitä ovat ehdottomasti olleet kolme Suomessa järjestettyä suurkilpailua. Tarkoitan maailmanmestaruuskilpailuja vuosina 1937 ja 2002 ja kolmantena Helsingin olympiakisoja vuonna 1952. Ne kaikki ovat vaatineet valtavasti ponnisteluja. Nyt voimme muistella niitä liiton historian välkehtivinä timantteina.
Ampumaurheiluliiton puheenjohtaja Vesa Nissinen palasi juhlapuheensa aluksi haulikkolajien maailmancupiin, joka järjestettiin pari viikkoa sitten Hollolan Hälvälän ampumaradalla:
– Se järjestettiin erityisenä ponnistuksena ja vapaaehtoistyön voimannäyttönä, ja se oli virallinen SAL100-juhlakilpailumme. Lähes viisisataa ampujaa, edustaen 76 maata, kilvoitteli mitaleista ja olympiapaikoista kymmenen päivän ajan. Saimme toivomaamme menestystä Suomeen ja poikkeuksellista medianäkyvyyttä Ylen kanavilla. Haluan tässä yhteydessä kiittää vielä kerran mahtavaa vapaaehtoisjoukkoamme, kaikkia yhdessä ja jokaista erikseen tästä suuresta palveluksesta lajillemme, Nissinen sanoi ja suuntasi katseensa tulevaisuuteen.
Tämän syksyn konkreettisena tavoitteena on Ampumaurheiluliiton toimintasääntöjen uudistaminen tähän päivään sopiviksi, hän kertoi juhlaväelle.
– Sääntötyön yhteydessä liiton operatiiviselle johdolle eli hallitukselle ja toiminnanjohtajalle on paljastunut, että liiton jäsenilleen tuottama palvelukokonaisuus on jäänyt yksittäiseltä ampumaurheilun harrastajalta ja jopa ampumaseuroilta hämärän peittoon matkan varrella. Tämä tilanne on johtanut lieveilmiöihin liiton toimintasääntöjen tulkinnoissa.
– Kevään ja kesän aikana olemme panostaneet monin tavoin siihen, että viestintämme kehittyisi ja jokainen suomalainen aseenkäyttäjä ymmärtäisi sen työn laajuuden ja merkityksen, jota Ampumaurheiluliitto on pitkään tehnyt ja yhä pontevammin tekee kaikkien yhteisen edun nimissä. Olemme kuunnelleet kenttää, tehneet hiljattain kattavan seurakyselyn ja viimeisimpänä valmennusjärjestelmää koskevan kyselyn. Niinpä tiivistänkin nyt ne keskeiset teot, joilla liitto omasta mielestäni lunastaa oikeuden pienen jäsenmaksun keräämiseen ampumaseuroilta näiden aikuisjäsenien lukumäärään suhteutettuna, Nissinen sanoi.
– Monet vuosikymmeniä vanhat ampumaradat seisovat edelleen paikoillaan siellä, minne ne aikanaan on päätetty perustaa. Mutta näiden ratojen ympäristö, siis suomalainen yhteiskunta rakenteineen, toimintatapoineen ja osana Euroopan Unionia on muuttunut huomattavasti lyhyessä ajassa. Asiat eivät todellakaan ole niin kuin ennen, ja suuriakin muutoksia on edelleen odotettavissa. Monelta lienee jäänyt huomaamatta, kuinka Ampumaurheiluliitto yksin ja yhteistyössä muiden kanssa on puolustanut ampumaurheilun toimintamahdollisuuksia eri rintamilla. Ja tämä työ jatkuu entistä kiivaampana. Saman aikaisesti näemme jopa paradoksaalisesti sen, kuinka ampumaurheilu on yksi niistä harvoista lajikokonaisuuksista, joilta voidaan odottaa jatkossakin esimerkiksi olympiamenestystä.
Nissinen totesi, että ampumaharrastus edellyttää sekä välineitä – eli sopivia aseita – että suorituspaikkoja eli ampumaratoja. Ja patruunoitakin tarvitaan.
– Olemme kohdanneet merkittäviä haasteita sekä aseiden että ampumaratojen käytettävyyden osalta. Euroopan Unionista kansalliseen lainsäädäntötyöhön ulottuen on tehty jatkuvaa vaikuttamistyötä niin ihmisten kuin asiakirjojenkin välityksellä, jotta ampumaurheilua voitaisiin harrastaa ja aloittaa tämä harrastus siihen sopivin välinein. Ympäristöön liittyvän lainsäädännön vaikutus ampumaratojen ympäristölupiin on ollut huomattava, ja se on vaikuttanut jo nyt monien ratojen lopettamiseen. Seuraava muutostekijä voi olla lyijyn täyskielto. Tämä linja vaikuttaisi merkittävästi nimenomaan urheiluammuntaan, kun ilma-aseluotien ja .22 -kaliiperisten aseiden korvaavaa luotimateriaalia ei ole ainakaan nyt näköpiirissä.
Ampumaurheiluliitossa on Nissisen mukaan analysoitu huolellisesti, mihin rajallisia resursseja pitää suunnata, jotta tekisimme tulevaisuuden kannalta vaikuttavinta työtä jäsenistömme puolesta.
– Puheenjohtajakaudellani painopisteeksi on valikoitunut seurojen tukeminen ampumaratojen ympäristölupaprosesseissa. Päätoimisen asiantuntijan rinnalle olemme juuri nyt rakentamassa kokonaista ympäristölupatiimiä yhdessä Metsästäjäliiton, Riistakeskuksen ja reserviläisjärjestöjen kanssa. Jo nyt voimme ylpeänä kertoa monia menestystarinoita siitä, kuinka ampumarata on ”pelastettu” harrastajiensa käyttöön.
Nissinen totesi myös, että jos Ampumaurheiluliittoa ja sen toimistoa ei olisi, ampumaseurojen toiminta käytännönkin tasolla hankaloituisi tai kävisi suorastaan mahdottomaksi:
– Kenellä seuraihmisellä riittäisi aikaa hoitaa esimerkiksi kaikki mahdolliset vakuutustarpeet, teostomaksut, viranomaisraportoinnit, yhteistyöneuvottelut, koulutus- ja valmennuskokonaisuudet, kilpailukalenterit, viestintä- ja informaatiopalvelut? Vilpitön mielipiteeni on, että yksittäinen suomalainen aseenkäyttäjä, harrastuksen laadusta riippumatta, saa hyvän vastineen oman ampumaseuransa liitolle suorittamasta vuosimaksusta.
Nissinen kysyi, miltä näyttää ampumaurheilun tulevaisuus isossa kuvassa:
– Kuten edellä kuvasin, haasteita ei tieltämme ainakaan näytä puuttuvan. Mutta toki myös mahdollisuuksia on, vanhoja ja uusia. Ammunta on hieno ja kehittävä harrastus, joka sopii kaiken ikäisille ja monen kuntoisille ihmisille. Digitalisaatio antaa myös ampumaurheilulle uusia mahdollisuuksia, voimme jatkossa esimerkiksi ilma-asein vaikkapa kilpailla virtuaalisesti.
Ampujien valmentamiseen ja sisäkäyttöön sopivia simulaatiojärjestelmiä tulee vauhdilla esiin – elektroniset taululaitteet kaikille etäisyyksille tehostavat harjoittelua ja helpottavat kilpailujen järjestämistä. Myös ammunnan seurattavuutta voidaan näillä keinoin parantaa.
– Mutta ruudin tuoksusta, rekyylistä ja ulko-olosuhteiden kanssa kamppailemisesta emme tule luopumaan, näissä tekijöissä asuu ampumaurheilun sielu mitä suurimmassa määrin.
Nissinen sanoi, että ”tarvitsemme kipeästi” ampumaurheilun pariin ihmisiä, jotka osaavat oikealla tavalla yhdistää historian ja tulevaisuuden toisiinsa.
– Maailma ympärillämme muuttuu, ja sen mukana on elettävä. Olemme liittohallituksessa juuri käynnistämässä yhdessä Ampumaurheiluliiton liittovaltuuston valitsemien edustajien kanssa strategiatyötä, jolla piirrämme suuntaa seuraavalle olympiadille eli vuosille 2021-2024. Tämän työn on tarkoitus ohjata liiton operatiivista johtoa seuraavien vuosien ajan. Työ ei ole helppo, vaikuttavien valintojen tekeminen on usein todella vaikeata, kun resurssit eivät riitä kaikkeen. Luottamus on kuitenkin luja sen puolesta, että löydämme oikean tien seuraavalle satavuotistaipaleelle.
– Tiedämme, että lajissa eivät liiku suuret rahat. Paras toiminnan motivaatio löytyykin yhteisestä arvopohjasta, urheiluhengestä ja erinomaisesta vuorovaikutuksesta. Ja meitä on paljon. Jos pysymme yhtenäisinä, voimme olla vahvoja yhdessä ja saada sellaisen tulevaisuuden, jonka ampumaurheilulle haluamme.
SAL100-juhlassa esiintyivät nuoret tanssijat Miko Luttinen ja Hanna Försti, Sorin sirkus ja Pyrintö cheer teamin naisten edustusjoukkue Flames. Musiikista vastasi Maco Oey.
Ennen iltajuhlaa järjestettiin päivätilaisuus, jossa oli ajankohtaista ohjelmaa ampumaurheilun ystäville. Huippusuoritus.fi:n perustaja, mentaalivalmentaja Panu Kuhlberg kertoi, miten mielen hallinnalla päästään onnistuneeseen ampumasuoritukseen. Kuhlberg on pelannut amerikkalaista jalkapalloa kansainvälisellä huipputasolla, ja nykyään hän valmentaa eri lajien huippu-urheilijoita.
Taitokaari Oy ja Pohjois-Hämeen Ampujien Haulikkokerho tarjosivat juhlan upeat tilat lahjana 100-vuotiaalle Ampumaurheiluliitolle.
Ampumaurheiluliiton 100-vuotisjuhlassa palkittiin ampumaurheilussa ansioituneita. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) myönsi ansiomerkit aiemmin tänä vuonna:
Ansioristi kullattuna: Juha Hirvi, Heikki Keskitalo, Pekka Kuusisto, Curt Sjöblom
Ansioristi: Jukka-Pekka Alanen, Georg-Peter Björkqvist, Markku Lainevirta, Vesa Nissinen, Mikko Taussi
Ansiomitali kullattuna: Aarne Klemetti, Tomi Korpi, Juhani Lehtosaari, Maarit Lepomäki, Pirjo Manninen, Sami Mäkelä, Mikko Nordquist (kuoli 28.12.2018)
Ansiomitali: Timo Laurila, Maila Pynnönen