Ampumaharrastusfoorumi järjesti perjantaina yhteistyössä Suomen Ampumaurheiluliiton kanssa Uusiintuva ase- ja ampumaratalainsäädäntöseminaarin. Vantaalla pidetyssä seminaarissa tuotiin selkeästi esille se, että yhteistyötä lakiasioissa on jatkettava.
Ampumaharrastusfoorumi on ammuntaa harrastavien järjestöjen yhteenliittymä, jonka tavoitteena on turvata ammunnan harrastusmahdollisuudet maassamme myös tulevaisuudessa. Foorumi on perustettu maaliskuussa 2005, ja sen Vantaalla järjestämä seminaari oli järjestyksessään seitsemäs.
Foorumin puheenjohtajana toimii Ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi. Hän kävi avauspuheenvuorossaan läpi ammunnan harrastajien toiveita lainsäädännöltä.
– Asia on ajankohtainen, sillä valtioneuvosto antoi huhtikuussa eduskunnalle hallituksen esityksen ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta, Aarrekivi totesi.
Hänen mukaansa nykyisen prosessin tiimoilta täytyy nostaa hattua, sillä tapa, jolla nykyistä ampumaratalakia ja aselain muutoksia on tehty, on ollut kannatettava ja hyödyttänyt molempia osapuolia. Samaa mieltä oli poliisitarkastaja Seppo Sivula Sisäasiainministeriöstä.
– Ampumaratalakiehdotus on kaikkien osapuolien yhteinen näkemys, ja mukana ovat olleet keskeiset tahot. Olemme saaneet lakiehdotuksen, joka takaa ampumaratojen olemassaolon sekä radan pitäjien ja käyttäjien oikeudet ja velvollisuudet. Haluan myös uskoa, että tuleva laki parantaa myös ampumaratojen käytön turvallisuutta, Aarrekivi sanoi.
Hän toi esiin myös sen, että lakiesitys noteeraa eritasoiset ampumaradat, minkä avulla ehkä voidaan jatkossa säästää byrokratiassa ainakin pienten harjoitteluratojen osalta.
– Lakiesitys tuo myös haasteen ampumaratahallinnolle. Jatkossa siltä ja ratojen vastuuhenkilöiltä vaaditaan entistä suurempaa perehtyneisyyttä ja korkeampaa ammattitaitoa. Tämä johtaa siihen, että vilkkaampien ja suurempien ampumaratojen pito tullee kalliimmaksi kuin ennen, mutta samalla taataan urheilumuodon tulevaisuus.
Laki myös edellyttää, että ampumarataverkosto muodostaa osan maankäytön suunnittelua ja verkoston suunnittelulla on vastuuorganisaatio (maakuntaliitot). Nyt olisikin jo korkea aika aloittaa laajamittainen yhteistyö myös ampumaratastrategian aikaansaamiseksi, Aarrekivi painotti.
Yksi asia on kuitenkin jäänyt Aarrekiven mukaan hiertämään: ampumaradan käytön turvaaminen ympäristöalueiden kaavoituksen paineessa. Ratojen lähi-/melualueille ei lakiin voitu saada maankäyttöä rajoittavaa lausumaa, koska sen pitää olla maankäyttö- ja rakennuslaissa.
– Tämä asia pitää saada korjattua, sillä sen avulla vältämme turhat ristiriidat ja valituskierteet. Ampumaradan ympärillä tulee olla suoja-alueet, joille ei kaavoiteta häiriintyvää toimintaa! Harrastajien ja ampumaratojen pitäjien pitää kuitenkin jatkossa olla vielä tarkasti kuulolla, mitä ympäristössä on suunnitteilla, jotta ampumaratojen toiminta voidaan turvata muun maankäytön paineiden keskellä.
Aarrekivi pitää ampuma-aselakeja pirstoutuneina ja sotkuisina ja ”asioita on haettava sieltä täältä”. Lisäksi eri tulkintoja on eri puolilla Suomea.
– Ehdotammekin, että ampuma-aselainsäädäntö laitetaan telakalle ja remonttiin ja tehdään uudesta yksinkertainen ja yhtenäinen kokonaisuus. Monessa asiassa on edistytty, mutta paljon on vielä auki, Aarrekivi sanoi.
Aarrekivi haluaisi muun muassa poistaa turhaa byrokratiaa ja rahastusta. Yhteistyötä sen sijaan on syytä jatkaa, hän kehotti.
Poliisitarkastaja Seppo Sivula toi seminaariin lainsäätäjän näkökulman. Hän kertasi valtioneuvoston huhtikuussa eduskunnalle antamaa hallituksen esitystä ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
– Ampumarataluvan saamisen edellytyksiä olisivat, että luvan hakija on sopiva radan pitäjäksi ja että rata on turvallinen. Ampumaratalainsäädännöllä pyritään turvaamaan ampumaharrastuksen edellytykset. Ampumaharrastajia ja heidän tarpeitaan ei oteta kuntien maankäytössä ja sen suunnittelussa riittävästi huomioon, Sivula totesi.
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka puolestaan valotti ympäristölain uudistukseen liittyviä asioita. YSL:n mukaiset menettelyt ja lain asettamat vaatimukset ampumaratatoiminnalle säilyvät jokseenkin entisellään ja uuden lain vaikutukset ampumaratatoimintaan ovat vähäiset, Pokka kertoi.
”Ampuma-aselaki on surkea”
Poliisihallituksen ylitarkastajan Mika Koposen aihe oli uudistuva lainsäädäntö poliisitoiminnan näkökulmasta. Hän käsitteli esitystä ampumaratalaiksi, ja lisäksi muutettaisiin ampuma-aselakia, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annettua lakia, järjestyslakia ja rikoslakia. Samalla kumottaisiin ampumaratoja koskevat vanhat, Venäjän vallan aikaiset säädökset.
– Ehdotuksen tarkoituksena on edistää turvallista ampumaharrastusta. Lisäksi ehdotuksen tarkoitus on parantaa aseturvallisuutta. Tässä salissa kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että ampuma-aselaki on surkea. Olen samaa mieltä, Koponen sanoi.
– Poliisin näkemyksen mukaan valmistelu on tapahtunut laaja-alaisessa ryhmässä, ja vuorovaikutus ollut hyvää, Koponen yhtyi Aarrekiven ja Sivulan näkemyksiin.
Uudelle ampumaratalaille on Koposen mukaan tarvetta, koska se jämäköittäisi ratoje
n asemaa ja tilannetta. Koponen sanoi, että aseiden säilyttämiseen heidän on ”pakko” kiinnittää huomiota. Se on erittäin tärkeä asia, ja siitä on keskusteltu painokkaasti eri tahojen kesken.
– Se on keskeinen aihealue. On kuitenkin monta kipukohtaa ennen kuin kaikki on kunnossa. Painotan yhdenvertaista kohtelua.
Koposen mukaan soveltuvuustestin voisi ”heittää romukoppaan”, koska se ei hänen mukaansa anna mitään.
Ison radan arkea
Ampumaradan pitäjien näkökulman toivat Sibbo Skyttegillen Curt Sjöblom ja Ville Maijanen espoolaisen Lahnuksen ampumaradalta. Sjöblom kertoi otsikkonsa mukaisesti ”ison radan arjesta” eli Suomen toiseksi suurimman ampumaurheiluseuran SSG:n radasta. Rata-alueen koko on kaikkiaan 64 hehtaaria. Sipoon keskusampumaradalla ammutaan vuosittain noin 1,7 miljoonaa laukausta. Suurin osa eli 1,1 miljoonaa laukausta ammutaan haulikolla.
– Radan ylläpitokustannukset ovat vuodessa yhteensä noin 90 000 euroa, ja korvausinvestointitarve vuositasolla on noin 40 000 euroa. Vuonna 2010 alkanut ympäristölupaprosessi on maksanut nyt 36 000 euroa, Sjöblom kertoi.
Sjöblom kirjasi seminaariväelle muutaman terävän huomion: ampumaurheilukeskukset eivät tavoittele voittoa mutta eivät myöskään konkurssia, ampumisen on maksettava enemmän kuin taulun hinta, ratoja on voitava kehittää ja uudenaikaistaa, ympäristölupien kustannuksia aiheuttaviin velvoitteisiin on myös varauduttava ja terve talous ja kustannusten kattaminen ei urheilutoiminnassa ole kaupallisen toiminnan tunnusmerkki.
Ampumaratalain painopiste on Sjöblomin mielestä turvallisuudessa, ja siihen on kirjattu ”status quo” eli vallitseva tilanne. Lupaviidakko on entisen kaltainen, hän sanoi. Yksi ampumaratalain hyvä puoli on Sjöblomin mukaan se, että on saatu uusi laki aikaiseksi yhteistyössä. Kolmiportainen ratamääritelmä tulee toivottavasti myös YSL:iin, hän sanoi, ja hyvää on myös maakuntaliiton velvoite ampumarataverkoston kehittämiseksi.
– Tämän lain kanssa voi kyllä elää, Sjöblom päätti napakan esityksensä.
Maijanen kertoi, että Lahnuksen nykyinen ympäristölupa oli viiden vuoden prosessi. Ympäristöluvan päivityksessä meni kaksi ja puoli vuotta hukkaan eri syiden takia. Nyt Espoon Ampumaratayhdistys hakee ympäristölupaa radan toiminnan merkittäväksi laajentamiseksi. Se jätettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastoon toukokuussa 2012. Maijanen veikkaa, että se olisi lainvoimainen ”ehkäpä” jo vuonna 2017.
– Tämänhetkiset kustannukset ovat yli 114 000 euroa. Lupaa ei ole vieläkään saatu, ja valituskierrokset ovat alkamassa, hän sanoi.
Erityisasiantuntija Tapio Ojanen Päijät-Hämeen liitosta kertoi uudistuvasta lainsäädännöstä maankäytön suunnittelun näkökulmasta. Keskustelua johtivat hankepäällikkö Markku Lainevirta ja professori Jorma Riissanen.
Seminaarin kaikki esitykset löytyvät täältä.