SAL-valmentajaverkoston toukokuun webinaarissa kuultiin puheenvuoroja ja käytiin keskustelua valmentajan arvostuksesta ja osaamisesta
Ampumaurheiluliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkö Kustaa Ylitalon alusti teemaa luennolla, jonka aikana webinaarin osallistujat loivat yhdessä ”hyvän ohjaajan mallikuvan”.
Webinaarin osallistujien mielestä hyvä valmentaja on mm. kannustava ja innostava, urheilijalähtöinen, ymmärtää valmennustyön kokonaisvaltaisen luonteen ja hän on sitoutunut ja motivoitunut valmentamiseen.
Keskustelussa nousi yllättävän vähän esiin valmentajan urheiluosaaminen tai lajitekniset taidot. Sen sijaan keskustelu pyöri enemmän valmentajan vuorovaikutustaitojen, itsensä kehittämisen ja itsereflektoinnin ympärillä. Ehkä tämä johtui osittain alustuksen luonteesta, jossa nostettiin esiin vahvasti urheilun ja valmentamisen eettinen puoli ja arvomaailma, mutta myös siitä, että ensiksi mainitut asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä, että niitä ei koettu tarpeelliseksi nostaa tässä yhteydessä esiin.
Tutustu suomalaisten urheilujärjestöjen pelisääntö- ja eettisen toiminnan materiaaleihin netissä:
https://www.etoleyksin.fi/
https://suek.fi/
https://www.olympiakomitea.fi/uploads/2018/11/reilu-peli.pdf
https://terveurheilija.fi/harjoittelu/eettisyys-ja-pelisaannot/
https://www.kamppailijaeikiusaa.fi/
SAL:n antidoping- ja eettiset ohjeet:
https://www.ampumaurheiluliitto.fi/liitto/antidoping-ja-eettiset-ohjeet/
Suomalaisessa valmennusosaamisen mallissa ja kehitystyössä on jo pitkään nähty valmentaminen kolmen eri osa-alueen yhteissummana. Kyseinen malli pohjautuu pitkälti 2000-luvun merkittävien valmennusosaamisen tutkijoiden ja kehittäjien kanadalaisten Jean Coten & Wade Gilbertin työhön ja teorioihin.
Valmentajan osaamisen kolme osa-aluetta:
- Valmentajan urheiluosaaminen (lajiosaaminen, ymmärrys fyysisen harjoittelun ja taidon kehittämisen periaatteista, pedagokiset taidot, organisointikyky jne)
- Valmentajan ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot
- Valmentajan metataidot (itsensä kehittämisen taidot, kyky arvioida ja kehittää omaa toimintaa jne)
Valmentajan osaamisesta siirryttiin webinaarissa valmentajan arvostukseen. Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.
Valmentajan työn ja valmentajien arvostus lähtee siitä, että meillä on seuroissa ja lajin parissa hyviä osaavia valmentajia, jotka myös osaavat itse arvostaa omaa osaamistaan, omaa lajiaan ja omia urheilijoitaan. Arvostus on aina jotakin, joka pitää ansaita, sitä ei voi vaatia.
Arvostuksen lisäämiseksi on tärkeää, että kaikki me ampumaurheilun ja valmennuksen parissa toimivat nostamme myös itse tietoisesti esiin valmentajien osaamista, valmennustyön vaativuutta ja valmentajien tekemän työn arvoa.
Urheiluseuratoiminta on Suomen suurin kansalaistoiminnan muoto ja suomalaisissa urheiluseuroissa toimii noin 80 000 valmentajaa, joista suuri osa tekee valmennustyötä vapaaehtoispohjalta ilman rahallista korvausta. Ilman valmentajia lasten, nuorten ja aikuisten urheileminen ja liikunnan harrastaminen ei olisi mahdollista nykyisessä laajuudessaan. Jokainen ampumaurheilun parissa toimiva valmentaja ja ohjaajakin on osa tätä merkittävää yhteiskunnallista ilmiötä.
Tänä päivänä ihmisten ajankäyttö on yhä haasteellisempaa ja samaan aikaan urheiluseuroissa harrastajien ja heidän vanhempiensa vaatimukset seuroista saatavaa ohjausta ja valmennusta kohtaan ovat kasvaneet. Miten sitten saamme uusia valmentajia ja ohjaajia houkuteltua mukaan seuratoimintaan?
Tulevaisuudessa ammattimaistuminen on melko välttämätöntä ja seurojen tulee kyetä maksamaan valmentajille rahallista korvausta valmennustyöstä. Tämä puolestaan vaatii seuroilta uudenlaista talouden suunnittelua ja toiminnan markkinointia, tuotteistamista tai palvelumuotoilua.
Vapaaehtoistoimintaa ammattimaistuminen ei kuitenkaan voi kokonaan korvata vaan tarvitsemme jatkossakin vapaaehtoistoimijoita seuroihin.
Yksi tapa lisätä valmennus- ja ohjaustoiminnan houkuttavuutta on nostaa sen merkitystä, arvoa ja hienoutta entistä paremmin esiin. Parhaimmillaanhan valmentaminen on erittäin antoisaa, opettavaista ja palkitsevaa myös valmentajalle itselleen. Tätä puolta on tärkeä tuoda esiin viestinnän eri keinoin niin seura kuin lajiliittotasollakin.
Seuroissa ja liitossa meidän on tärkeää miettiä myös sitä, miten pystymme osoittamaan arvostustamme lajin parissa toimiville valmentajille ja ohjaajille.
Kiittämisen ja muistamisen tasoja on useita ja kaikki ne ovat tärkeässä roolissa valmentajan arvostuksessa ja arvostuksen lisäämisessä. On olemassa monia erilaisia palkintoja huomionosoituksia, joita valmentajille voi hakea ja anoa. Kaikkein tärkein asia valmentajan työn arvostuksen osoittamisessa on kuitenkin henkilökohtainen kiittäminen. Siihen jokainen meistä voi osallistua lähes milloin vaan, eikä se maksa mitään. Muistetaan, että valmentajalla on väliä!
Valmentajien ansiomerkit ja muistamiset:
- Henkilökohtainen taso: Urheilija, huoltaja tai muu lajin parissa toimiva, muista välillä kiittää valmentajaa henkilökohtaisesti!
- Seurataso: seurat muistakaa kiittää valmentajia, nostaa heitä esiin viestinnässä!
- Kuntataso – kuntien palkinnot (kunnat jakavat vuosittain liikunta- ja urheilutekopalkintoja)
- Aluetaso: Liikunnan aluejärjestöjen ansiomerkit ja urheilugaalat (näihin voi ehdottaa palkittavia)
- Lajiliittotaso: SAL:n ansiomerkit ja Grande
- Valtakunnallinen taso: OKM:n ansiomerkit, Suomen Valmentajat jne
- SEURAT, OLKAA AKTIIVISIA JA HAKEKAA PALKINTOJA VALMENTAJILLENNE!
- Muistakaa valtakunnallinen Valmentajan päivä 25.9.!
Kiitos kaikille webinaariin osallistujille!
Lisätietoa SAL-valmentajista ja verkoston toiminnasta ja seuraavista tilaisuuksista löytyy täältä!
Lisätietoa valmentajan arvostus -teemasta löytyy Suomen valmentajien sivuilta.
Teksti: Kustaa Ylitalo