Ampumaurheiluliiton valmennuksen johtaja Henna Torpo korosti Grande Finalessa pitämässään puheenvuorossaan yhteistyön merkitystä. ”Tämä ei ole minun sooloni, vaan meidän on puhallettava yhteen hiileen samalla rytmillä”, hän sanoi.
Henna Torpo on toiminut Ampumaurheiluliiton valmennuksen johtajana 303 päivän ajan. Hän kertoi Grande Finale -tapahtuman yhteydessä pitämässään puheenvuorossa huippu-urheilun kuulumiset. Hän kertoi ajatuksiaan menneestä ja suuntasi katseen tulevaan sekä sivusi myös omia tekemisiään tämän vuoden aikana.
– Tämä ei ole minun sooloni, vaan koen olevani enemmänkin orkesterinjohtaja, joka tarvitsee kaikkien ammattitaitoa, jotta kokonaisuus saadaan entistäkin parempaan nosteeseen. Meidän on puhallettava yhteen hiileen samalla rytmillä. Jos rytmi ei ole sama, kaveri saa savut silmilleen, Torpo sanoi.
Torpo sanoi myös, että se, että hän tulee lajin ulkopuolelta, on sekä etu että heikkous:
– Olen avoimin mielin, koska minulla ei ole ”omaa poteroa”. Voin haastaa, kysyä ja kyseenalaistaa. Eikä minun tapanani ole vain paukata ovesta sisään ja kertoa, miten asiat pitäisi hoitaa. Minun on pakko ensin hahmottaa kokonaiskuva eikä ampua laukausta pimeään.
Suomalaisen huippuammunnan visiona on menestyä kansainvälisesti. Siihen tarvitaan ammattitaitoisia valmentajia, systemaattista maajoukkueharjoittelua ja toiminnan keskittämistä. Toinen tärkeä painopiste on valmennusosaaminen keskittäminen. Kolmantena painopisteenä matkalla kansainväliseen menestykseen Torpo mainitsi tutkimustoiminnan.
Torpo kävi tiiviisti läpi päättyneen olympiadin eli vuosien 2017-21 tapahtumia. Analyysissä mainittiin – totta kai – koronapandemia, joka on tuonut isojakin haasteita toimintaan. Olympiadin aikana saavutettiin kolme olympiamaapaikkaa Tokion olympialaisiin (Satu Mäkelä-Nummela, Lari Pesonen ja Eetu Kallioinen).
Maapaikkaa lähellä oltiin pienoiskiväärin asentokilpailussa, kun Aleksi Leppä sijoittui Intian maailmancupissa neljänneksi. Kolmannella sijalla saavutettiin paikka Tokioon. Jarkko Mylly edusti Suomea Tokion paralympialaisten kiväärissä.
– Ampumaurheiluliiton tavoitteena Tokion olympialaisiin oli saavuttaa jokaiseen olympialajiin maapaikka. Tätä tavoitetta ei saavutettu, Torpo sanoi.
Päättyneen olympiadin aikana saavutettiin henkilökohtaisia maailmancupin finaalipaikkoja kaikkiaan 20 – trapissa yksitoista, skeetissä viisi ja kiväärissä neljä. Lisäksi trapin parikisoissa finaalipaikkoja tuli kolme. Palkintokorokkeelle suomalaiset taistelivat itsensä seitsemän kertaa.
Kroatian EM-kilpailuissa Eetu Kallioinen saavutti skeetin pronssia, ja poikien trap-joukkue sijoittui myös kolmanneksi.
Torpo sanoi, että koronapandemia on vaikuttanut maajoukkuetoimintaan sekä kansalliseen että kansainväliseen kilpailukalenteriin:
– Se on ollut haastava tilanne pandemian keskellä – mikä on ollut urheilijoiden, valmentajien ja taustavaikuttajien motivaatio ja henkinen hyvinvointi. Onko se ollut voimavara vai lannistuminen, Torpo pohti.
Torpo toi esiin myös muutokset valmennuksen johdossa: uusi valmennuksen johtaja eli hän sekä uudet skeetin ja pistoolin päävalmentajat. Trapiin ja kiväärin nimettäneen marraskuun aikana uudet päävalmentajat ja lajivalmentajat. Torpo puhuikin murrosvaiheesta henkilövaihdosten myötä:
– On menneisyys ja nykyhetki, mutta katseet on syytä suunnata tulevaan! Ymmärrän kentän hetkittäisen turhautumisen tämän murrosvaiheen aikana.
Torpon yhtenä otsikkona olikin: mihin se valmennuksen johtajan aikana oikein on kulunut tämän vuoden aikana? Arki rullaa eteenpäin tavalla tai toisella: on suunnitelmat A, B ja C ja lopulta päädytään suunnitelmaan F. Aikaa on kulunut myös yhteisten työtapojen löytämiseen ja muokkautumiseen pää- ja lajivalmentajien kanssa.
– Olen myös tutustunut lajiliiton toimintamalleihin ja hahmottanut niitä eli kuka vastaa ja mistä, kuka kukin on ja keneltä kysyn. Kokouksia on ollut paljon – voi pojat, niitä on ollut, Torpo huokaisi.
Torpo on myös luonut yhteistyöverkostoaan, tutustunut ”kenttään”, mitä koronavuosi on hankaloittanut.
– Yksi tärkeimmistä asioista on ollut tutustua urheilijoihin ja heidän arkeensa. Miten voimme parhaiten heitä auttaa ja mitkä ratkaisut lopulta ovat, Torpo sanoi.
Aikaa on mennyt myös toiminnan kehittämisen suunnitteluun: millaista toiminnan tulisi olla, jotta tukisimme suomalaista huippuammuntaa niillä resursseilla, jotka meillä on käytettävissä. Torpo näytti kuulijoilleen myös ajankohtaisen kaavion valmennusorganisaatiosta ja asiantuntijatoiminnoista. Kaikkia nimiä ei siis vielä ole tiedossa, mutta toivottavasti loppuvuoden aikana.
Haulikko- ja pistoolilajeissa on alkanut uusi olympiadi kohti Pariisissa vuonna 2024 järjestettäviä seuraavia kesäolympialaisia. Karsintajärjestelmä on vielä epäselvä, ja vielä odotetaan virallisia päätöksiä. Torpo korosti harjoittelun ja kilpailujen rytmitystä ja kokonaisvaltaista harjoittelua. Sen lisäksi tulee ammattitaitoinen, laadukas ja systemaattinen maajoukkuevalmennus.
– Kisakalenteri on tiivis. Siksi on pakko suunnitella mihin kisoihin osallistuu. Päävalmentaja suunnittelee vuoden maajoukkuetoiminnan läpiviennin ja käy sen yhdessä läpi urheilijoiden kanssa. Urheilijoilta vaaditaan kykyä ja tahtotilaa vastaanottaa valmennusta ja uutta oppia kehittyäkseen.
Torpo korosti myös avoimen ja positiivisen toimintakulttuurin merkitystä.
– Osaan lajeista ja toimijoista en ole vielä valitettavasti päässyt tutustumaan kunnolla, hän pahoitteli liikkuvan maalin, practicalin, sportingin, mustaruudin, siluetin ja kasa-ammunnan suuntaan.
– Jatkossa on käytävä rakentavaa ja kehittävää keskustelua tulevista suunnitelmista eli millä toimintatavoilla ja resursseilla toimintaa järjestetään. Huippu-urheilun maajoukkuestatuksella toimivien valmennusryhmien toimintaperiaatteiden on oltava yhdenmukaiset, jolloin lajien kohtelu on yhdenvertaista – niin vastuut, velvoitteet, vapaudet kuin edutkin.
Torpo erityisesti korosti tehoryhmien toiminnan koordinoinnin tehostamista ja valmentajien ammattitaidon hyödyntämistä. Tavoitteena on tiiviimmän yhteistyön käynnistäminen uusien päävalmentajien ja tehoryhmävalmentajien välillä eli lyhyesti: suomalaisen valmennusosaamisen kehittäminen.
– Ulkomaisten päävalmentajien osaaminen on ”jalkautettava” suomalaisten valmentajien käyttöön eli päävalmentajien tietotaidon valuttaminen valmentajien arkeen.
Ampumaurheiluliiton nuoriso- ja koulutuspäällikkö Timo Rautio toi esiin SAL-valmentajien yhdistyksen, jonka toiminnan hän haluaa herätettävän henkiin.
Entä sitten huippu-urheilun isot jatkoaskeleet huippu-urheilussa 2024 ja 2028? Torpon mukaan niitä ovat muun muassa ammattitaitoinen, laadukas ja systemaattinen liittojohtoinen maajoukkueleiritys, urheilijoiden sitoutuminen vahvaan maajoukkuetoimintaan ja harjoitusmäärien kasvattaminen kohti kansainvälisten huippuampujien tasoa.
– Osa kärkiurheilijoistamme harjoittelee kansainvälisellä tasolla, mutta eivät kaikki.
Isoja askeleita ovat myös psyykkisen valmennuksen prosessin jatkaminen ja ”jalkauttaminen” osaksi urheilijan päivittäisharjoittelua. Tärkeä asia on myös harjoittelun seuranta eli sähköisen harjoituspäiväkirjan aktiivinen käyttö, seuranta ja palaute.
– Fyysistä suorituskykyä on myös tärkeää kehittää. Hyvästä fyysisestä suorituskyvystä ei ole haittaa ampujalle, sillä se mahdollistaa laadukkaan harjoittelun määrän lisäämisen, edesauttaa palautumista ja helpottaa sietämään aikaerorasitusta ja olosuhteiden muutoksia. Meidän täytyy myös huolehtia seuraavan ampumasukupolven kasvattamisesta ja tukemisesta.
Torpo kertoi lopuksi, millainen vuosi on ollut hänen näkökulmastaan:
– On ollut ilo ja kunnia tutustua hienoon lajiin ja sen taustalla vaikuttaviin ahkeriin ja intohimoisiin toimijoihin. Olen oppinut paljon uutta ja saanut mielenkiintoista oppia. Koronapandemia on valitettavasti vaikeuttanut kontakteja urheilijoihin, valmentajiin ja sidosryhmiin. Olenkin priorisoinut tehtäviäni: akuutit tulipalot on sammutettava ensin, sitten hahmotettava kokonaiskuva ja vasta sitten ryhdyttävä muutostöihin.
Torpo pitää rakentavaa kritiikkiä ja erityisesti kehitysehdotuksia tervetulleina. Sen sijaan valittaminen ei johda mihinkään. Torpon mukaan eri mieltä saa olla ja asiat voivat riidellä, mutta ihmisten riitely on täysin hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Virheet, joita hän itsekin on tehnyt, ovat inhimillisiä, ja niistä pitää ottaa opikseen, hän sanoi.
Torpon mukaan ”kaverin onnistuminen” ei ole itseltä pois:
– Huippu-urheilussa täytyy olla itsekäs ja tehdä henkilökohtaisia ja välillä vaikeitakin valintoja, mutta on osattava iloita myös toisen onnistumisesta. Se on samalla indikaattori siitä, että itse tarvitsee tehdä asioita vähän paremmin, laadukkaammin ja kokonaisvaltaisemmin. On myös tarvittaessa pyydettävä anteeksi, antaa anteeksi, ottaa opikseen – ja mennä ilon kautta ja positiivisella asenteella eteenpäin. Yhdessä olemme enemmän ja saamme aikaan enemmän!