Seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan häirinnän kokonaistaso ei noussut ampumaurheilussa erityisen korkeaksi, mutta vastauksissa ilmeni kokemuksia seksuaalisesti häiritsevästä puheesta ja ominaisuuksien vähättelystä, selviää Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimuksesta.
Suomen urheilun eettinen keskus (SUEK) julkaisi syyskuun 8. päivänä Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa -tutkimuksen, jonka tarkoitus oli selvittää, ovatko urheilijat kokeneet tai havainneet seksuaalista tai sukupuoleen perustuvaa häirintää viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana urheilutoiminnassa.
Ampumaurheilu ei täysin säästynyt tutkimuksessa ”iskuilta”. Häirintäkokemukset painottuivat naisvastaajille. Tulosten perusteella ei voida kuitenkaan tehdä varmaa johtopäätöstä siitä, että naiset kokisivat ampumaurheilussa enemmän häirintää kuin muuallakaan urheilussa.
Naisten kokemukset kertovat siitä, että häirintää kuitenkin tapahtuu lajin parissa. Vastauksissa ilmeni kokemuksia seksuaalisesti häiritsevästä puheesta ja ominaisuuksien vähättelystä. Ampumaurheillun lajiraportin yhteenvedossa todetaan olevan mahdollista, että lajiin on saattanut pesiytyä esimerkiksi puhetapoja tai -tyylejä, jotka altistavat naisia häirinnälle.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 48 lajiliiton 16-vuotiaat ja sitä vanhemmat urheilijat (vuonna 2003 tai aiemmin syntyneet.) Kysely lähti vuodenvaiheessa 2019–2020 noin 160 000 urheilijalle, ja vastauksia saatiin 9018. Näin laaja tutkimushanke seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta häirinnästä urheilussa on ensimmäinen laatuaan Suomessa ja kokoluokaltaan merkittävä myös kansainvälisesti katsoen.
Ampumaurheilusta vastauksia häirintäselvitykseen tuli yhteensä 563. Kysely lähetettiin liiton antamien tietojen mukaan 4636 urheilijalle, joten vastausprosentiksi muodostui 12. Vastausprosentti jäi melko matalaksi. Muihin lajeihin suhteutettuna lajin vastausprosentti oli tässä tutkimuksessa ylempää keskitasoa.
Sukupuolittain vastauksia tuli eniten miehiltä (480). Kilpailutason osalta suurin osa vastaajista oli kansallisen tason urheilijoita (322). Vastaajien ikäjakauma painottui 35–55-vuotiaisiin urheilijoihin.
Seksuaalinen häirintä voi ilmetä monin tavoin aina epäasiallisesta seksuaalissävytteisestä puheesta ja vihjailusta fyysisen koskemattomuuden loukkaamiseen. Sukupuoleen perustuvaa häirintää on esimerkiksi halventava puhe toisen henkilön sukupuolesta.
Ampumaurheilussa naisista seksuaalista häirintää oli kokenut 27 prosenttia ja miehistä 13 prosenttia. Naisista 20 prosenttia oli kokenut sukupuolista häirintää. Seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän kokemukset olivat ampumaurheilussa vähäisempiä kuin koko tutkimuksen aineistossa. Koko tutkimuksen aineistossa seksuaalista häirintää oli kokenut 26 prosenttia, naisista 32 ja miehistä 19 prosenttia. Naisista sukupuolista häirintää oli kokenut 23 prosenttia.
Seksuaalisen häirinnän muodoista selvästi eniten ampumaurheilussa oli koettu yleisempää häiritsevää puhetta (72 vastausta) sekä sanallista seksuaalista häirintää (20 vastausta). Vakavampien muotojen osalta neljä henkilöä kertoi kokeneensa fyysistä seksuaalista häirintää. Seksuaaliseen häirintään olivat syyllistyneet eniten toiset urheilijat (42 prosenttia häiritsijöistä) sekä yleisö, fanit tai someseuraajat (13 prosenttia).
Sukupuolisen häirinnän muodoista eniten oli koettu ominaisuuksien vähättelyä tai kyseenalaistamista sukupuolen perusteella (16 vastausta), sukupuolen tai sen ilmaisua halventamista (seitsemän vastausta) sekä syrjintää tai heikompaan asemaan sukupuolen perusteella asettamista (seitsemän vastausta).
Sukupuolista häirintää oli koettu eniten toisilta urheilijoilta (33 prosenttia) sekä toisen urheilijan huoltajalta, puolisolta tai kaverilta (16 prosenttia). Seksuaaliseen ja sukupuoliseen häirintään syyllistyneet olivat pääasiassa miehiä.
Ampumaurheilussa ole ollut seksuaalisen häirinnän vakavimpia muotoja eli ei ole pyydetty tai painostettu seksuaaliseen kanssakäymiseen tai luvattu jotain vastiketta seksuaalisesta kanssakäymisestkä eikä vastaajista ketään ole raiskattu tai yritetty raiskata.
Vastaajista 77 prosenttia kertoi, ettei osannut sanoa onko oma lajiliitto puuttunut urheilussa tapahtuvaan häirintään tai tehnyt töitä häirinnän ehkäisemiseksi urheilussa.
Ampumaurheilussa 500 vastaajaa sanoi, ettei ole koskaan itse syyllistynyt seksuaaliseen tai sukupuoleen perustuvaan häirintään. 23 vastaajaa vastasi syyllistyneensä sanalliseen häirintään, jota on esimerkiksi epäasiallinen vitsailu. Kahdeksan vastaajaa kertoi syyllistyneensä ”sanattomaan mutta ei fyysiseen häirintään”, jolla tarkoitetaan esimerkiksi tuijottelua tai tirkistelyä.
SUEKin yhteenvedon mukaan häirinnän vastainen työ on tiivistynyt urheilujärjestöissä viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Urheiluyhteisön yhteinen vastuullisuusohjelma ottaa vahvasti kantaa turvallisen urheilun puolesta. Erityisesti Et ole yksin -palvelu on hyvä esimerkki urheilujärjestöjen välisestä yhteistyöstä häirinnän kitkemiseksi. Myös aiheeseen liittyviä koulutuksia on järjestetty tihenevään tahtiin.
Työtä turvallisen urheilun eteen on tehty, mutta sitä tulee jatkossa tehdä yhä voimakkaammin, ja viestin tulee kulkeutua laajamittaisesti koko urheilun kentälle ja urheilijoille asti, painottaa Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen.
– On erinomaista, että SUEK yhdessä lajiliittojen kanssa on tehnyt häirinnästä laajan tutkimuksen, jonka avulla saamme lisätietoa tärkeän työn pohjaksi. Urheilijoiden ääni on kuultu, Salonen totesi.
Aiheesta lisää myöhemmin syyskuussa ilmestyvässä Urheiluampuja-lehdessä.