Ampumaurheiluliitto on huolissaan aselakiin esitettyjen muutosten vaikutuksista ampumaurheilun harrastamiseen, liitto toteaa kansallisen aselain muuttamista koskevassa lausunnossaan.
Suomen Ampumaurheiluliitto on osallistunut asiantuntijana tuliasedirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon ja antanut lausuntonsa hallituksen esitysluonnokseen ampuma-aselain, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain ja asevelvollisuuslain 97 §:n muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on panna täytäntöön 17.5.2017 annetun EU:n asedirektiivin vaatimat muutokset.
Ampumaurheiluliiton keskeinen pyrkimys EU:n tuliasedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa on se, ettei ampumaharrastuksen perusedellytyksiä vaaranneta uuden aselain myötä.
– Keskeisiä perusedellytyksiä yleisen turvallisuuden ja järjestyksen säilyttämisen rinnalla ovat matala lainsäädännöllinen kynnys urheiluammunnan aloittamiseen, mahdollisuus hankkia urheiluammunnassa tarvittavia omia aseita ja patruunoita yksilöllisten kilpaurheilu- ja harrastustaipumuksien mukaisesti sekä eri sukupuolet ja erityisryhmät huomioivan tasa-arvoisen ampumaharrastuksen pitkäjänteisyyden turvaaminen varmistamalla aseiden hallussapito-oikeuden säilyminen niitä tarvitsevilla, Ampumaurheiluliiton lausunnossa todetaan.
Ampumaurheiluliiton mielestä lakiehdotukseen on sisällytetty paljon sellaisiakin muutoksia, joita tuliasedirektiivi ei edes vaadi.
– Lopputuloksena on muodostumassa siis kokonaisuus, joka on sekä direktiivin vaatimaa minimitasoa että kansallisen lakihankkeen alussa ilmoitettuja tavoitteita selvästi tiukempi, mikä ei ole Ampumaurheiluliiton mielestä hyväksyttävää.
Lisäksi Ampumaurheiluliitto esittää huolestuneisuutensa siitä, kuinka hyvin poliisiviranomaisen resurssit riittävät siltä edellytettyihin uuden aselain mukaisiin tehtäviin tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä on myös hyvä mahdollisuus tarkastella jo voimassa olevassa kansallisessa aselaissa olevien uudistettua direktiiviä tiukempien normien, määräyksien ja menettelyjen purkamista ja säätämistä eurooppalaiselle tasolle.
Ampumaurheiluliitto on tarkastellut hallituksen esitysluonnosta urheiluammunnan näkökulmasta. Liiton lajeja ovat Kansainvälisen ampumaurheiluliiton alaiset kivääri-, pistooli-, haulikko- ja liikkuvan maalin lajit, haulikko- ja metsästysammunnan kansainvälisen liiton alaiset haulikkolajit, siluettiammunnan kansainvälisen liiton alaiset kivääri- ja pistoolilajit, mustaruutiammunnan kansainvälisen liiton alaiset kivääri-, pistooli-, ja haulikkolajit, kasa-ammunnan kansainvälisen liiton alaiset kiväärilajit sekä practical-ammunnan kansainvälisen liiton alaiset kivääri-, pistooli- ja haulikkolajit.
Ampumaurheiluliitto haluaa hyvästä lain valmistelusta huolimatta kiinnittää sisäministeriön ja lainsäätäjän huomion muutamiin epäkohtiin, jotka tulisi määritellä uudelleen joko lain varsinaisiin kohtiin tai lain perusteluihin. Niitä ovat patruunoiden valmistaminen henkilökohtaiseen käyttöön (19a §), ilmoitusvelvollisuus poliisille aseen tai aseen osan lainaamisesta (42c §) sekä ampumaharrastuneisuuden osoittaminen (44§, kohta b sekä 45§).
Ampumaurheiluliiton mukaan kansallisessa laissa ei pidä asettaa tiukempia vaatimuksia ampumaharrastuneisuuden osoittamiseksi kuin mitä tuliasedirektiivi edellyttää. Liiton mielestä uudistettavassa aselaissa pitää harrastuneisuuden osoittamisaikana ennen aseluvan saamista olla direktiivin mukainen 12 kuukautta.
Esitysluonnoksen mukaan aseluvan saaminen erityisen vaaralliselle aseelle sekä nykyisen kansallisen lain mukaan pistoolille, pienoispistoolille, revolvereille ja pienoisrevolvereille edellyttää 24 kuukauden todennettua harjoittelua.
– Tämä on merkittävä ja kohtuuton este kilpa-ammunnan valmentautumiselle ja muulle ampumaharrastamiselle sekä epätasapainossa erityisen vaarallisten aseiden aselupien saamisen kanssa muissa Euroopan Unionin maissa, liitto toteaa.
Tuliasedirektiivi asettaa vaatimuksen, että aseluvan saadakseen erityisen vaaralliselle aseelle henkilön on täytynyt harjoitella 12 kuukautta aktiivisesti ampumaseurassa tai vastaavassa (6 artikla, kohta 6.c.i). Koska tuliasedirektiivi ei aseta pidempää vaatimusta eikä vaatimuksia sille, minkälaisella aseella tämänkaltainen harjoittelu toteutetaan, ei varsinaisessa lakitekstissä, lain perusteluissa kuin myöhemminkään annettavissa soveltamisohjeissakaan tule niin tehdä. Direktiivin 12 kuukauden sääntöä on sovellettava sellaisenaan uudessa aselaissa niin erityisen vaarallisille aseille, kuin jo tällä hetkellä kansallisessa aselaissa määritetylle harrastamiselle vähemmän vaarallisilla pistooleilla, pienoispistooleilla, revolvereilla ja pienoisrevolvereilla.
Aseluvan saamisen vaikea ja pitkäkestoinen prosessi pistooleja varten on arvioitu yhdeksi merkittävimmistä haitoista Suomen Ampumaurheiluliiton kansainvälisessä huippu-urheilumenestyksessä pistoolilajeissa.
Lisäksi aselupa pistooleille ja erityisen vaarallisille aseille olisi voitava olla mahdollista jo henkilön täytettyä 18 vuotta, mikäli muut aseluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Tuliasedirektiivin määrittämä alaikäraja on 18 vuotta, mutta kansallisessa lainsäädännössä on säädetty 20 vuoden ikäraja.
Lupaedellytysten seurantajärjestelmän ja aselupien 5-vuotistarkastelun on oltava sellainen, ettei se aiheuta kohtuuttomia velvoitteita harrastajille eikä myöskään viranomaisille. Menettelyn tulisi perustua ensisijaisesti viranomaisten hallussa jo olevien ja muutoin keräämien tietojen yhteistarkasteluun.
Erillinen harrastuneisuuden jatkumisen näyttövelvoite voisi koskea vain erityisen vaarallisia aseita. Ensiaseiden osalta harrastuksen jatkumisen näyttövelvoite voisi koskea myös pistooliaseita. Sen sijaan harrastuneisuuden jatkumisen osoittaminen itselataavien kertatuliaseiden kanssa voidaan poistaa erillisen näyttövelvoitteen alaisista aseista, mikäli kyseessä on ns pitkä ase ja ns lyhyt lipas (B-luokan ase). Lupamenettelyn seurantajärjestelmä, aselupien säännöllinen tarkastelu ja viranomaisten velvoite olla tietoinen aseiden omistajista ja aseista tulisi olla mahdollisimman ehyt ja yhtenäinen kokonaisuus.