SAL:n nuorisovaliokunta on tehnyt tarkennuksia ja lisäyksiä tukiammunnan sääntöihin tulevalle kaudelle. Säännöt ovat voimassa heti.

Tukiammunnassa noudatetaan SAL:n virallisia sääntöjä kaikilta muilta osin, kuin mitä tukiammunnan omissa säännöissä on määrätty. Nyt päivitettyjä sääntöjä on noudatettava kaikessa kansallisessa kilpailutoiminnassa sekä Kultahippujärjestelmän kilpailuissa.

Sääntöihin lisättiin myös kohtaan ampujan avustamiseen ilma-aseilla pykälään 2.4.
kohta muistuttamaan vuoden päästä voimaan tulevasta säännöstä:  

"Avustaja saa 10-, 12- ja 11-14A -sarjoissa START-komennon jälkeen virittää aseen mikäli se on puristeilma- tai jousitoiminen ase. Kuitenkin ampujan on itse avattava latausaukko, laitettava luoti ja suljettava latausaukko. 8 -sarjassa avustaja voi suorittaa koko lataustoimenpiteen. (Tämä sääntökohta tulee voimaan 1.10.2011)".

Em. omatoimisuutta olisi hyvä kokeilla ja harjoitella jo tulevalla kaudella.

Uudet Kultahippusäännöt 2010 löydät liitteestä. Kopioi uudet säännöt seurallesi.

 
Sääntöihin tehdyt tarkennukset ja lisäykset (punaisella värillä) löydät liitteestä.

Kultahippusääntöjä voi myös tilata SAL:n toimistosta hintaan 2 € kpl.

Etelä-Suomen alueen ilmakiväärin leiritykset kaudelle 2010-2011 alkavat 27.11 Tammisaaressa.

Ensimmäinen ilmakiväärileiri tukiampujille ja nuorille 14-20v pidetään lauantaina 27.11 Tammisaaressa. Nuoret jatkavat leiriä myös sunnuntaina 28.11.

Uudet leriosallistujat voivat nyt myös tilata Etelä-Suomen alueen Suomi-fleecetakkeja. Tiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät leiri-ilmoituksen yhteydestä.

Suomen Ampumaurheiluliiton (SAL) liittovaltuuston puheenjohtaja Hannu Haapaniemi ja toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi olivat tyytyväisiä sunnuntaina Vierumäellä päättyneeseen Grande Finale -viikonloppuun, jonka aikana järjestettiin lajiparlamentti ja palkittiin vuoden parhaat ampumaurheilijat.

˗ Viikonloppu oli onnistunut. Runsas palaute oli myönteistä, ja lajiparlamentissa oli ennätysmäärä osanottajia eli noin 160, Aarrekivi sanoi.

˗ On hienoa huomata, että seuraväki, urheilijat ja valmentajat ovat aktiivisesti mukana, koska liitto haluaa olla kulkemassa jatkossa entistä voimakkaammin seuraväen ja toimijoiden tukena ja apuna. ME yhdessä, kuten slogan kuuluu, kuljemme rinnalla auttaen.

Lajiparlamentissa käsiteltiin perinteisesti toimintasuunnitelmat sekä valittiin jaostoille uudet jäsenet, jotka hallitus myöhemmin syksyllä lopullisesti vahvistaa.

˗ Viikonloppu oli tiivis, vapaaseen keskusteluun on ehkä liian vähän aikaa. Toivoisin, että eri lajien ihmiset oppisivat tuntemaan toisensa paremmin ja että kärkiurheilijoita olisi täällä enemmän. Viikonloppu oli kuitenkin onnistunut, ja positiivinen yllätys oli, että väkeä oli näin paljon. Suurin osa ihmisistä kaipaa tällaista kauden päätöstapahtumaa. Hyvään suuntaan tämä menee, Haapaniemi myhäili sunnuntaina.

Sunnuntaina aamupäivällä hallituksen jäsen, hankepäällikkö Markku Lainevirta ja koulutuspäällikkö Timo Rautio kävivät läpi ampumakorttikoulutusta ja AMPU-hanketta.

Lauantai-illan vuoden parhaiden palkitsemistilaisuudessa tunnelmoivat Lenni-Kalle Taipale ja Vallu Lukka Frank Sinatran musiikin tunnelmissa.

Perjantaina 29.10. Metsästysmuseo juhlisti Riihimäellä 20-vuotista olemassaoloaan . Juhlassa museo muisti yhteistyökumppaneitaan, joiden joukossa oli myös Suomen Ampumaurheiluliitto.  

Liitolle myönnetyn huomionosoituksen vastaanotti  puheenjohtaja Mikko Nordquist, joka kiitos sanoissaan kiitti museota hyvästä yhteistyöstä mm. mm. liiton 90-vuotisnäyttelyn tiimoilta, joka toteutettiin museon kanssa yhteistyössä. 

Metsästysmuseossa on ampumaurheilumateriaalia paljon  mm. entisen mestariampujamme Olavi Elon kisamuistoja, mitaleja ja aseita.

suurenna kuva

Ampumaurheiluliiton puheenjohtaja Mikko Nordquist avasi kauden päätöstilaisuuden lauantaina Vierumäellä. Kuva: Lassi Palo

Suomen Ampumaurheiluliiton (SAL) kauden päätöstilaisuus Grande Finale eli Vierumäellä järjestettävä vuoden parhaiden palkitsemistilaisuus alkoi lauantaina puheenjohtaja Mikko Nordquistin tervehdyspuheella.

˗ Kun olen katsellut kauden tuloksia, voi sanoa, että menestys oli ihan hyvä. Ja pienellä tuurilla se olisi ollut vieläkin parempi. SAL:lta odotetaan menestystä myös jatkossa, esimerkiksi Lontoon olympialaisissa 2012. Mennyt vuosi on ollut muutoinkin hyvä, sillä liitto tekee plusmerkkisen taloudellisen tuloksen, Nordquist sanoi ja esitti lämpimät kiitokset talkooväelle, joka on ollut aktiivisesti mukana järjestämässä kisoja.

Nordquist ja toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi kehottivat seuraväkeä osallistumaan aktiivisesti myös marraskuun 27. päivänä Vantaalla järjestettävään liittokokoukseen.

˗ Toivon sinne runsasta osanottoa, sillä se on paikka, missä seurat voivat vaikuttaa asioihin, Aarrekivi sanoi.

Aarrekivi kävi läpi keskiviikkona eduskunnassa hyväksytyn aselain yksityiskohtia. Miten tästä eteenpäin, hän tiivisti tilanteen seuraavanlaisesti:
˗ Seuroissa harrastus- ja harjoittelutoiminta ohjatuksi.
˗ Ampumakortti-koulutus käyttöön tulokkaille joko erilliskoulutuksena tai osana ampumaurheilukouluja.
˗ Ampumaurheilukoulut seuroihin myös ruutipuolelle.
˗ Seurat ilmoittavat ohjaajansa ja valmentajansa ampuma-asekouluttajaksi.
˗ Harrastus- ja harjoittelupäiväkirjat käyttöön.

Sekä:
˗ Olosuhteet kuntoon, mihin haetaan tukea ministeriöltä.

Aarrekivi viittasi hallintovaliokuntaan, joka ”edellyttää hallituksen edistävän käytettävissä olevin keinoin riittävän kattavan ampumarataverkoston toteuttamista”.

˗ Meidän on otettava nyt itseämme niskasta kiinni ja laitettava olosuhteet kuntoon, koska meitä siihen velvoitetaan ja annetaan siihen mahdollisuus, toiminnanjohtaja sanoi.

˗ Ja summa summarum: fakta on, että meidän on otettava asiat huomioon ja pystyttävä reagoimaan ja vaikuttamaan. Nyt on meneillään kaikenmaailman keskusteluja dopingista ja urheilun rahoista. Olisiko aika kääntää toiminnan tähtäintä kaikkiaan seurojen ja seuroissa toimivien ihmisten tukemiseen ja auttamiseen, Aarrekivi muistutti ja viittasi syyskuussa järjestetyssä SAL:n tulevaisuusseminaarissa syntyneeseen ajatukseen, jonka voi tiivistää kahteen sanaan: me yhdessä.

Viikonloppu jatkuu lajiparlamenteilla ja lauantai-iltana järjestettävällä Grande Finale -gaalalla, jossa palkitaan vuoden parhaat ampumaurheilijat.

Ampumaurheiluliiton Valmentajakerhon perinteinen tapaaminen järjestettiin Grande Finaalia edeltävänä perjantaina Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä 29.10.2010. Tapaamisen teemana oli perehtyä ilmakivääriammunnan tekniikkaan ja valmentautumiseen. Tapaamisen kouluttajana oli kiväärilajien päävalmentaja Juha Hirvi ja mannekiinina Lontoon olympialaisiin tähtäävä Hanna Etula.

 Juha Hirvi pohti tapahtuman alussa harjoittelun määrän ja laadun merkitystä. Hirven mukaan harjoitusmäärällä on keskeinen merkitys urheilijan kehittymisessä. Tässä on kuitenkin oleellista ymmärtää, että määrän lisääminen ei saa heikentää harjoittelun laatua. Esimerkkinä Hirvi vertaili kahta ampujaa, joista toinen ampuu vuodessa 5000 ja toinen 20 000 laukausta. Ensimmäinen ampuja joutuu määrällisesti tarkasteltuna harjoittelemaan neljä vuotta saavuttaakseen toisen kokemuksen. Kun lisäksi yleisesti tunnustetaan, että lajitekniikan oppiminen edellyttää kymmentä tuhatta laukausta ja hallitseminen vaativissa olosuhteissa (kilpailuissa) noin 100 000 laukausta, niin vähän harjoitteleva ampuja ei ehkä ikinä ehdi saavuttamaan riittävää suoritusmäärää.

Hirven opetuksen mukaan hyvän ja huonon ampujan erottava perimmäinen ominaisuus on se, kuinka hän suhtautuu suorituksen tekemiseen. Hyvä ampuja malttaa tehdä omalla taitotasollaan puhtaan laukauksen eikä poikkea perusteettomasti laukauksen ohjelmasta ja suorituspuhtaudesta. Tällä asennoitumisella tekniikan ja olosuhteiden hallinnan paraneminen johtaa vääjäämättömästi tuloksien paranemiseen.

Ampumatekniikan osa-alueista Hirvi painotti erityisesti pidon merkitystä, joka onkin kiistattomasti eniten ampumatulosta selittävä tekijä. Ampujien omien havaintojen lisäksi tätä tukee esimerkiksi Noptelin tekemät tutkimukset omassa tuotekehityksessään. Myös kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) tutkimusaineistosta on havaittu, että ilmakivääriampujan pitoarvo, prosenttiosuus kahdesta viimeisestä tähtäyssekunnista kympin alueella, seurailee 60 laukauksen lopputuloksen kahta jälkimmäistä numeroa (esim 90% = 590). Jos pito ei ole riittävä, on turha haaveilla hyvistä tuloksista. Hyvä pito mahdollistaa myös muiden suorituksen osa-alueiden hallitun tekemisen. Kokenut ampuja ja valmentaja ymmärtävät, että vaikka käsitetasolla puhutaankin pidosta, on kyse varsinaisesti siitä, ettei asetta pidetä, vaan se lepää kehorakennelman (ml hihnatuki) päällä. Tämän johdosta ampujan on kehitettävä asennostaan sellainen, että lihastyön osuus minimoituu ja ase-kehoyhdistelmän paino tukeutuu luustolle. Hanna Etula lisäsi myös, että monesti laukausvirheet ovat todellisuudessa asentovirheitä. Laukaushetkellä kehon jännitystilan muutos aiheuttaa heilahduksen, jota luullaan laukaisuvirheeksi. Muutoinkin huonojen laukauksien tekeminen on palautettavissa tuntemuksiin asennon ottamisen hetkeen.

Tapahtumassa seurattiin Hanna Etulan ammuntaa Noptelin ampumaharjoittelulaitteistolla, jonka tiedot esitettiin data-tykillä osallistujille. Lisäksi ammuntaa kuvattiin videokameralla edestäpäin, jotta kuulijat saivat monipuolista tietoa suorituksesta.

Ampumaurheiluliiton Valmentajakerho järjestää vuosittain opetustapahtumia itsenäisesti sekä yhdessä SAL:n virallisen valmennus- ja koulutusorganisaation kanssa. Lisäksi valmentajakerho ylläpitää kysy valmennuksesta -palstaa SAL:n verkkosivuilla. Valmentajakerho on jäsenenä Suomen Valmentajat ry:ssä, joka toimittaa monipuolista ja korkealaatuista Valmentaja-lehteä.

Siluettiampuja Marko Nikko palkittiin Ampumaurheiluliiton Vuoden ampujana lauantaina Vierumäellä Grande Finale -tilaisuudessa. Sipoo Skyttegilleä edustava 42-vuotias ampuja voitti kiväärisiluetissa yhteensä seitsemän MM-kultaa, joista viisi henkilökohtaista.

”On mukavaa, että huomioidaan muitakin kuin olympialajeja”, Nikko kommentoi palkitsemista.

Riihimäellä asuva ja Sako Oy:ssä aseseppänä työskentelevä Nikko on menestynyt lajissa jo pitkään, joten MM-menestys ei tullut yllätyksenä. Hän on urallaan saavuttanut muun muassa jo 13 henkilökohtaista MM-kultaa.

”Olisi hienoa päästä Jenkkeihin, jossa tätä lajia harrastetaan vielä isommassa mittakaavassa. Se voisi olla ihan mielenkiintoista.”

Ampumaurheiluliitto on palkinnut kauden parhaitaan Vierumäellä järjestetyssä Grande Finale -tilaisuudessa. Vuoden ampujan lisäksi tunnustusta saivat monet muutkin vuoden aikana ansioituneet.

Vuoden yllättäjät: Pauliina Frilander ja Juho Kurki
Pauliina Frilander voitti opiskelijoiden MM-kilpailussa pienoiskiväärin makuuasennon kultaa.
Hän ampui nousujohteisesti ja onnistui hyvin kauden tärkeimmissä kilpailuissaan, opiskelijoiden MM-kilpailuissa ja MM-kisoissa. Hän ampui MM-kisoissa pienoiskiväärin makuulla kauden silloisen parhaansa 592, jota paransi vielä opiskelijoiden MM-kisoissa pisteellä.
”Kausi oli vähän kaksijakoinen. Ilmakiväärillä oli kauteen lähtiessä suuret odotukset ja treenit menivät hyvin, mutta siinä loppukaudesta tulokset laskivat. Keskiarvo kuitenkin ihan vähän nousee joka vuosi, vaikka tietysti toivoisi, että sitä tapahtuisi vähän nopeammin. Pienoiskiväärillä näkyy, että tärkeimmällä treenikaudella on ollut pääsykokeisiin lukua.  Siksi tuloskunnon löytäminen menee pitkälle loppukesään”, Frilander sanoi.
Juho Kurki oli ilmakiväärillä MM-kisoissa poikien sarjassa neljäs ja ilma-aseiden EM-kilpailuissa viides.
”Aika hyvin meni koko kausi. Ei tullut mitään oikein huonoja kisoja. Kyllä kausi odotuksia paremmin meni, ilmakiväärin ennätys 599 ja MM-kisojen neljäs sija jäivät parhaiten mieleen. Kouluarvosanana kausi oli siinä ysin paikkeilla”, Kurki sanoi.

Vuoden valmentaja Mauri Röppänen
Mauri Röppänen sai Vuoden valmentaja -palkinnon ansioistaan nuoren kivääriampujan Juho Kurjen, 18, valmentajana.
”Kun Juho aloitti pienenä poikana ammunnan, annoin hänelle joitakin neuvoja. Nyt on noin neljän vuoden ajan tullut katsottua enemmänkin hänen tekemisiään. Juhosta olen sanonut, että hän tekee fyysisestä iästään huolimatta aikamoisia tuloksia.”
Valinta Vuoden valmentajaksi lämmittää 64-vuotiaan Röppäsen mieltä.
”Mukavaahan se on kun huomataan ja tulosta tulee”, hän sanoo.
Röppänen on entinen huippu-urheilija, jonka valmentajaura alkoi tasan kaksikymmentä vuotta sitten.

Vuoden nuori ampuja: Tomi-Pekka Heikkilä
Kymppi -64:ää edustava 20-vuotias Tomi-Pekka Heikkilä kahmi menestystä liikkuvassa maalissa läpi kauden, mikä toi Vuoden nuori ampuja –palkinnon.
”On hieno asia, että muistetaan. Tällaiset tsemppaavat jatkoa ajatellen”, kangasalalainen Heikkilä iloitsi palkinnostaan.
Heikkilän kauden kirkkaimpana kruununa oli poikien MM-kulta pienoiskiväärillä sekajuoksuissa sekä samassa kilpailussa tullut joukkuekulta.  Lisäksi Suomen vahvaan liikkuvan maalin nuorten porukkaan kuuluva Heikkilä saavutti EM-kilpailuissa ilmakiväärillä pronssia sekä normaali- että sekajuoksuissa ja oli MM-kisoissa ilmakiväärillä neljäs. Joukkueessa kultaa tuli myös EM-kilpailuissa ilmakiväärillä sekajuoksuissa.
”Kauden päätavoitteena oli MM-kisa, josta tuli henkilökohtainen kulta. Saavutin kauden päätavoitteen, hyvillä mielin voi kauden lopetella. Kulta ei tullut sillä tavalla yllätyksenä, koska tiesin, että omantasoinen tulos MM-kisoissa voi riittää kultaankin”, Heikkilä sanoo ja iloitsee myös edellisestä kaudesta nousseesta tulostasostaan.

Vuoden kultahippuohjaaja Soini Kallatsa
”Vierastan valmentaja- ja valmennus-sanoja. Lasten ja nuorten kanssa kyse on ohjaamisesta, joka on paljon muutakin kuin ammuntaa, esimerkiksi juttelua koulunkäynnistä”, sanoo Vuoden kultahippuohjaajaksi valittu Soini Kallatsa, 57.
Sodankylän Ampujien ampumakouluvastaavana toimivaa Kallatsaa kehutaan tasapuoliseksi hengenluojaksi ja monipuoliseksi liikunnanharrastajaksi. Valintaperusteluissa todetaan myös, että Kallatsa on lasten suosikki, joka osaa ohjata ja motivoida.
Kallatsalla on viidentoista vuoden kokemus ampumakouluohjaajana, ja hän on muun muassa toiminut seuransa puheenjohtajana vuosina 2002-04. Rooleja on ollut muitakin, sillä Kallatsa on ollut myös seuran varapuheenjohtaja, nuorisopäällikkö ja kilpailuvastaava.

Vuoden kultahippuseura: Haapajärven Ampumaseura
Haapajärven Ampumaseuran puheenjohtaja Erkki Pekkala ei peitellyt tyytyväisyyttään, kun tieto seuran valinnasta Vuoden kultahippuseuraksi tuli.
”Me olimme täällä aivan täpinöissä ja hyvillä mielin, kun kuulimme valinnasta. Kyllä tästä jonkinlaista arvonnousua seuralle tulee, ja se toimii myös kannustimena kaikille mukana oleville”, Pekkala myhäilee.
Haapajärven Ampumaseuran valintaperusteluissa todettiin, että se toimii Haapajärvellä mutta pitää ampumakoulua myös Nivalassa, Reisjärvellä ja Pyhäjärvellä. Se ei ole unohtanut myöskään aikuisia harrastajia, ja se tukee ja kannustaa vammaisampujia, kuuluivat muut perustelut.
Haapajärven Ampumaseura on perustettu vuonna 1957, ja ampumatoimintaa on harrastettu koko ajan eri paikoissa. Aktiivisen toiminnan pääpaino on nykyisin kultahippuikäisissä. Seurassa on 230 jäsentä, joista aikuisjäseniä on 165 ja nuoria 55.

Vuoden kultahippuampuja Armi Häkkinen
Vuoden kultahippuampuja Armi Häkkinen on 11-vuotias ja edustaa Mäntsälän Urheilijoita.
Valintaperustelujen mukaan ”Armi on joukkueessa yhteishengen luoja ja kaikkien kaveri. Aktiivisella harjoittelullaan hän kannustaa muita nuoria ja on reilu kilpakumppani muita kohtaan. Hän on ollut kultahippuammunnoissa mukana jo monen vuoden ajan.”
”Kova harjoittelemaan, ampuu pistoolilla ja kiväärillä. Menestyy hyvin koulussa ja ystävystyy helposti muiden nuorten kanssa.” Sanotaan myös, että omassa seurassaan ”Armi on nuoresta iästään huolimatta esikuvana monille nuorille ampujille”.

Ampumaurheiluliiton Grande Finalessa vuoden aikana onnistuneita ja menestyneitä palkitsivat sekä liitto että jaostot.

Kaikki palkitut oheisessa liitteessä