Ampumaurheiluliiton Valmentajakerhon perinteinen tapaaminen järjestettiin Grande Finaalia edeltävänä perjantaina Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä 29.10.2010. Tapaamisen teemana oli perehtyä ilmakivääriammunnan tekniikkaan ja valmentautumiseen. Tapaamisen kouluttajana oli kiväärilajien päävalmentaja Juha Hirvi ja mannekiinina Lontoon olympialaisiin tähtäävä Hanna Etula.
Juha Hirvi pohti tapahtuman alussa harjoittelun määrän ja laadun merkitystä. Hirven mukaan harjoitusmäärällä on keskeinen merkitys urheilijan kehittymisessä. Tässä on kuitenkin oleellista ymmärtää, että määrän lisääminen ei saa heikentää harjoittelun laatua. Esimerkkinä Hirvi vertaili kahta ampujaa, joista toinen ampuu vuodessa 5000 ja toinen 20 000 laukausta. Ensimmäinen ampuja joutuu määrällisesti tarkasteltuna harjoittelemaan neljä vuotta saavuttaakseen toisen kokemuksen. Kun lisäksi yleisesti tunnustetaan, että lajitekniikan oppiminen edellyttää kymmentä tuhatta laukausta ja hallitseminen vaativissa olosuhteissa (kilpailuissa) noin 100 000 laukausta, niin vähän harjoitteleva ampuja ei ehkä ikinä ehdi saavuttamaan riittävää suoritusmäärää.
Hirven opetuksen mukaan hyvän ja huonon ampujan erottava perimmäinen ominaisuus on se, kuinka hän suhtautuu suorituksen tekemiseen. Hyvä ampuja malttaa tehdä omalla taitotasollaan puhtaan laukauksen eikä poikkea perusteettomasti laukauksen ohjelmasta ja suorituspuhtaudesta. Tällä asennoitumisella tekniikan ja olosuhteiden hallinnan paraneminen johtaa vääjäämättömästi tuloksien paranemiseen.
Ampumatekniikan osa-alueista Hirvi painotti erityisesti pidon merkitystä, joka onkin kiistattomasti eniten ampumatulosta selittävä tekijä. Ampujien omien havaintojen lisäksi tätä tukee esimerkiksi Noptelin tekemät tutkimukset omassa tuotekehityksessään. Myös kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) tutkimusaineistosta on havaittu, että ilmakivääriampujan pitoarvo, prosenttiosuus kahdesta viimeisestä tähtäyssekunnista kympin alueella, seurailee 60 laukauksen lopputuloksen kahta jälkimmäistä numeroa (esim 90% = 590). Jos pito ei ole riittävä, on turha haaveilla hyvistä tuloksista. Hyvä pito mahdollistaa myös muiden suorituksen osa-alueiden hallitun tekemisen. Kokenut ampuja ja valmentaja ymmärtävät, että vaikka käsitetasolla puhutaankin pidosta, on kyse varsinaisesti siitä, ettei asetta pidetä, vaan se lepää kehorakennelman (ml hihnatuki) päällä. Tämän johdosta ampujan on kehitettävä asennostaan sellainen, että lihastyön osuus minimoituu ja ase-kehoyhdistelmän paino tukeutuu luustolle. Hanna Etula lisäsi myös, että monesti laukausvirheet ovat todellisuudessa asentovirheitä. Laukaushetkellä kehon jännitystilan muutos aiheuttaa heilahduksen, jota luullaan laukaisuvirheeksi. Muutoinkin huonojen laukauksien tekeminen on palautettavissa tuntemuksiin asennon ottamisen hetkeen.
Tapahtumassa seurattiin Hanna Etulan ammuntaa Noptelin ampumaharjoittelulaitteistolla, jonka tiedot esitettiin data-tykillä osallistujille. Lisäksi ammuntaa kuvattiin videokameralla edestäpäin, jotta kuulijat saivat monipuolista tietoa suorituksesta.
Ampumaurheiluliiton Valmentajakerho järjestää vuosittain opetustapahtumia itsenäisesti sekä yhdessä SAL:n virallisen valmennus- ja koulutusorganisaation kanssa. Lisäksi valmentajakerho ylläpitää kysy valmennuksesta -palstaa SAL:n verkkosivuilla. Valmentajakerho on jäsenenä Suomen Valmentajat ry:ssä, joka toimittaa monipuolista ja korkealaatuista Valmentaja-lehteä.