Tuloslaskenta

Mustaruutiaseiden luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu tietty ”satunnainen” hajonta, joten kilpailua on hivenen helpotettu. Heti kansainvälisen liiton MLAIC:n perustamisesta lähtien kilpailulaukauksia on ammuttu kaikkiaan 13, joista 10 parasta lasketaan mukaan tulokseen. Tämä ei huipputasolla paljoa merkitse, sillä voittajien kasoista harvoin erottuu ”kärpäsiä”. Aloittelevan harrastajan hermoja kuitenkin hieman lepuuttaa tieto, ettei ole varmasti hävinnyt kisaa sillä ensimmäisellä valkoiselle menneellä osumalla; sehän jää lopputuloksesta pois, kun vain loput menevät paremmin. Lajin luonne on kuitenkin sellainen, että välillä ase käy ja joskus taas ei. Selitykseksi tarjotaan milloin kuun vaiheita, ilman kosteutta tai luotirasvan värin sointumattomuutta ampumakopin maalaukseen. Useimmissa lajeissa ei valkoiselta laskettavilla tuloksilla nykyisin ”pääse kumartamaan”.

Aseiden ja kaliberien kirjavuus on mustaruutilajeissa aivan omaa luokkaansa. Kaliberit väliltä .33 (n. 8 mm) – .75 (n. 20 mm) ovat yleisessä käytössä. Myös käytettävien luotien muoto asettaa omat vaatimuksensa. Monissa lajeissa pallokuula on pakollinen ja vanhanmallisten pitkien kiväärinluotien kärkimuoto on tavallisesti pyöreähkö; luodin reikä taulussa on vain aniharvoin selkeän teräväreunainen. Kaikissa lajeissa määrää reiän keskipisteen paikka osuman arvon, ei mikään viivan rikkominen tai sivuaminen, koska luodinreiät voivat olla eri kilpailijoilla erikokoisia. Reiän keskipisteen ollessa rajaviivalla on osuma paremmalla puolella. Tarvittaessa käytellään levy- tai tappitulkkia kuten muissakin lajeissa, tulkit vain ovat vähän erilaisia. Tässä kohdassa tuloslaskenta on tavallaan UIT-lajeja huomattavasti ankarampi ja silti kärkipään tulosnumerot ovat lähes samoja Š UIT-lajeista poiketen ei sivullisen väärään tauluun ampumasta osumasta sakoteta taulun omistajaa, jos ylimääräinen reikä voidaan kiistatta tunnistaa kaliberin tai poikkeavan luodinreiän muodon perusteella. Mustaruutilajeissa käytössä on vain kaksi erilaista taulua. Kaikki pistooli- ja rihlakiväärilajit ammutaan tavalliseen UIT:n kansainväliseen pistoolitauluun (MLAIC-nimeltään C50) etäisyydestä riippumatta, pistoolit 25 metriltä ja kiväärit 50 metriltä pystystä ja 100 metriltä makuulta. Tämän taulun 10-rengas on kooltaan 50 mm ja 7-renkaaseen ulottuva musta 200 mm. Sileäpiippuisilla suurikaliberisilla piilukko- ja lunttulukkomusketeilla ammutaan ranskalaiseen 200 m kivääritauluun (MLAIC nimitys C200) 50 m matkalta pystystä sekä lunttulukkoaseilla myös polvelta. Tässä taulussa 10-rengas on halkaisijaltaan 80 mm ja 6-renkaaseen asti ulottuva musta 400 mm.

Koska kasat ovat näillä nokipyssyilläkin varsin pieniä ja reiät suuria, pistoolitauluun ammuttavissa lajeissa käytetään kahta taulua rinnakkain tai päällekkäin. Kilpailulaukauksia ammutaan toiseen tauluun 6 ja toiseen 7, joista siis 10 parasta tulee mukaan tulokseen.

Sileäpiippuisilla musketeilla ammutaan kaikki 13 laukausta yhteen suureen ranskalaistauluun, mutta monesti on tuloslaskijoilla ollut vaikeuksia löytää kaikkia osumia. Joko siksi, ettei niitä kaikkia taulussa olekaan tai sitten koko kasa on yksi kämmenen kokoinen repaleinen reikä kympin tienoilla. 20-millisen pyörökuulan tekemiä risaisia reikiä kun on 97 pisteen tuloksen tuottavassa nipussa 13 kappaletta, ei varmaan löydy kuulan kyljen tekemiä rasvarenkaitakaan kaikista osumista, siinä tarkastajat tiirailevat reikiä toisenkin tovin.

Moderneja taulunvaihtolaitteita tai sähköisiä osumantunnistussysteemejä ei taida kukaan tarjota, kun aletaan puhua .57-kaliberisista Minié-kivääreistä, joista singahtaa 30-grammainen pehmeälyijyinen luoti!

Kilpailuerässään useimmat kilpailijat ampuvat yhden varman ohilaukauksen. Se on kilpailun aluksi ammuttava ylimääräinen ”rasvalaukaus”, joka pitääkin ampua taulujen ohi takavalliin. Rasvalaukaus on itse asiassa varmistus aseen toimivuudesta, samalla se vakioi piippuun samat nokiset olosuhteet kaikkia seuraavia laukauksia varten.