Vammaluokittelu

Vammaisurheiluun kuuluu oleellisena osana urheilijoiden jakaminen eri luokkiin. Luokittelun tavoitteena on taata kaikille urheilijoille tasapuoliset lähtökohdat kilpailuun. Paralympialaisissa ja kansainvälisissä arvokilpailuissa luokittelun suorittavat terveydenhuollon ammattilaiset ja luokittelijoiksi kouluttautuneet lajiasiantuntijat. Lajista ja lajin vaatimuksista eri urheilulajeissa on eri määrä luokkia. Esimerkiksi yleisurheilun joissain lajeissa kilpaillaan yhdistetyissä luokissa, jolloin käytössä ovat tarkkaan määritellyt hyvitysjärjestelmät.

Luokittelua voidaan verrata vammattomien painoluokkalajeihin (esim. paini, judo, nyrkkeily). Tavoite on siis sama eli taata kaikille tasapuoliset lähtökohdat kilpailuun, jolloin tuloksen ratkaisevat urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste.

Vammaluokitus kansainvälisessä kilpailutoiminnassa

Voidakseen osallistua kansainväliseen kilpailutoimintaan, on ampujalla oltava kansainvälinen vammaluokitus. Kuten edellä mainittiin, sen tekevät luokitteluun kouluttautuneet asiantuntijat. Luokituskorttiin merkitään mm. ampujan vammaluokka ja mahdollisesti käytettävän pyörätuolin selkänojan korkeus.

Liikuntavammaiset ampujat kilpailevat kahdessa eri luokassa: SH1 ja SH2. Kaikki pistooliampujat kuuluvat luokkaan SH1, samoin kivääriampujat, jotka pystyvät käyttämään makuuammunnassa hihnatukea tai pystyammunnassa tukevat käden lonkkaan.

Luokkaan SH2 kuuluvat kivääriampujat, jotka yläraajojen lihasheikkouden, käden puuttumisen tms. vuoksi eivät pysty käyttämään hihnatukea. He saavat käyttää jousitukea, jolle aseen paikka määritetään aseen tasapainopisteen mukaan. Vamman aste määrää, onko jousi jäykkä vai löysä. Vartalon lihasten toimiminen määrää kummassakin luokassa, saako ampuja käyttää tuolissa korkeaa vai matalaa selkätukea – vai saako käyttää tukea lainkaan.

Vammaluokituksessa luokkia SH1 ja SH2 ”tarkennetaan” (A, B, C) vamman mukaan. Nämä tarkennukset näkyvät käytännössä vain ampujan luokituskortissa. Esim. kilpailuohjelmissa ja tulosluetteloissa luokkamerkintänä on SH1 tai SH2.

Luokat:

SH1 (tuetta ampuvat)

SH1A = istuen tai seisten ampuva, jolla ylävartalon lihakset toimivat normaalisti (esim. jalka-amputaatio), tuolissa ei saa olla selkätukea.
SH1B = istuen ampuva, jolla alaraajoissa ei ole toimivia lihaksia tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma), keskivartalon lihakset toimivat hyvin, tuolissa saa olla matala selkätuki.
SH1C = istuen ampuva, jolla alaraajoissa ja keskivartalossa ei ole toimivia lihaksia tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma), tuolissa saa olla korkea selkätuki.

SH2 (tuelta ampuvat)

SH2A = istuen ampuva, jolla toinen käsi ei toimi (esim. käsiamputaatio) tai molemmissa käsissä on selviä toimintarajoitteita, keski- ja alavartalon lihakset toimivat normaalisti, tuolissa ei saa olla selkätukea.
SH2B = istuen ampuva, jolla yläraajojen toimintarajoitteiden lisäksi alaraajojen lihakset eivät toimi tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma, neliraajahalvaantuneet), keskivartalon lihakset toimivat hyvin, tuolissa saa olla matala selkätuki.
SH2C = istuen ampuva, jolla yläraajojen toimintarajoitteiden lisäksi alaraajojen lihakset eivät toimi tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma, neliraajahalvaantuneet), keskivartalon lihakset toimivat huonosti, tuolissa saa olla korkea selkätuki.

Vammaluokitus kansallisessa kilpailutoiminnassa

Liikuntavammaisten kansalliseen kilpailutoimintaan voivat osallistua nekin, joilla vamma ei oikeuta kansainväliseen luokitukseen. Ts. kansallisiin kilpailuihin osallistuvilta ei edellytetä minimivammaa.

Yleisohjeena (peräisin Suomen Invalidien Urheiluliiton ammunnan yleissäännöistä) voidaan pitää, että osallistumisoikeus on ampujalla, jolla tuki- ja liikuntaelinvamman invaliditeettiprosentti ilman aisti- ja sisäelinvammaa on vähintään 10%.

Ampujien kansallisen luokituksen tekee luokittelukoulutuksen saanut lajivalmentaja.

Kansallinen luokitus haulikkolajeissa

SAL on hyväksynyt liikuntavammaisten osallistumisen haulikkolajien kilpailuihin alkaen 1.1.2009. Kaikkien haulikkolajien SM- ja AM-kilpailuissa tulee olla liikuntavammaisten sarjat. Jokaisella ampujalla, joka osallistuu liikuntavammaisten sarjoihin, pitää olla henkilökohtainen haulikon luokituskortti. Jos kortti puuttuu voi ampuja osallistua vain avoimeen sarjaan (LV1). Tällöinkin hänellä täytyy olla luotettava selvitys vammastaan (lääkärintodistus).

Vammaluokituksen tekee ja luokituskortin myöntää SAL:n kansallinen luokittelija.

 

Lisenssitarkastuksen yhteydessä järjestäjät tarkastavat, että ampujalla on oikeus osallistua haluamaansa sarjaan.

Sarjat ovat:

AVOIN, LV1, seisten tai istuen, liikuntavamman haitta-aste vähintään 20%, käsissä, jaloissa tai molemmissa.

ISTUEN, LV2, henkilö ei pysty ampumaan turvallisesti seisten eikä liikkumaan monta metriä ilman pyörätuolia, haitta-aste n. 60%.

SEISTEN, YKSI KÄSI KÄYTÖSSÄ, LV3, henkilöllä yksi käsi käytössä ampumatilanteessa,
haitta-aste n. 50%.

Nämä kolme sarjaa voidaan arpoa samoihin eriin. LV2 ja LV3 luokan ampujat voivat osallistua sarjaan LV1.

Kansainvälinen luokitus haulikkolajeissa

SAL Kansainvälistä luokitusta ISSF:n haulikkolajeissa kehitetään parhaillaa ISSF:n ja IPC:n (Kansainvälinen paralympiakomitea) toimesta. Luokitukset voivat vielä olla kilpailukohtaiset.

Apuvälineet kivääri ja pistooli

Apuvälineiden tarve riippuu ampumalajista ja vammaluokasta. Vieressä ensimmäisenä olevan kuvan vasemman puoleinen käsiamputoitu kilpailija ei käytä mitään apuvälineitä. Säännöt sallisivat hänelle lataustelineen.

Avustajan käyttäminen on kielletty kaikissa pistoolilajeissa.

SH1-luokan ampujat R1- tai R2-sarjoissa ampuvat pyörätuolista tai voivat käyttää korkeaa tuolia. Esimerkki on vieressä toisena olevassa kuvassa.

SH2-luokan ampuja käyttää pyörätuolia, johon on rakennettu ampumapöytä. Ase on tuettuna jousitukeen. Sekä pöydän että jousen mitat on tarkasti säännöissä määrätty. SH2-luokan ampuja saa käyttää avustajaa aseen lataamiseen ja pyörätuolin ”suuntaamiseen”.